Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
Rouva Sorvi oivalsi kyllä hänen mielentilansa ja murehti sitä itsekseen. Mitä Antista nyt tulisi? Käytännöllisesti hän ei sitä niinkään syvästi surrut, sillä tiesihän hän Antin kyvykkääksi mieheksi, joka kyllä ansaitsisi leipänsä maailmassa, mutta sitä enemmän sielullisessa suhteessa.
Minä ymmärsin, mitä eksperimenttiä hän tarkoitti. Vieläkin hän nauroi. Hän jo pelkää. Huomasi vaaran ja pyrkii pakoon Minä vaikenin. Hän kääntyi minuun. Tiedätkö kenestä puhun? Antista, arvaan. Hänestä juuri. Ethän suutu? En suinkaan. Mitä sanoisit, jos näkisit hänet tässä jalkojeni juuressa? Mitäpäs minä En tahtonut päästä ääneen, kurkkuani kun niin kuristi.
Viitalasta hän on kotoisin, se ei tule paremmaksi, vaikka hänellä olisi kymmenen tuhatta rahoja. Joka lantiksi lyödään, se lanttina pysyy. Mutta Hannalle mieliksi aikoi hän nyt puhua Antista parempaa. Ei niin pahaa, jossa ei jotakin hyvää. Olihan Antissa hyvätkin puolensa; jos ne hyvät puolet eivät olleetkaan niin erittäin suuresta merkityksestä, niin oli ne jotakin ainakin Hannan mielestä.
Tuo Juken puhe tuntui Antista niin törkeältä ja se esitys niin syvään vaikuttavalta että sen sisältö ei selvinnyt oikein, mitä se on, ja tahtoi Antti päästä siitä mitä pikemmin, ja sanoi vaan että: »En sano mitään.» »Tallassasi olkoon», vastasi Jukke ylpeällä painolla ja jatkoi: »Koska olet niin ylpeä, niin pannaan käytäntöön se isävainaan päätös, että Hanna jääköön osattomaksi.»
»Sen minä kyllä sanon että Antista ei ole isännäksi... Siitä ei tarvitse pahastua. Sen minä kyllä olen merkinnyt, että Antilla ei ole isäntämiehen luontoa semmoista kuin esimerkiksi minulla on... Minulla se juuri on isännän luonto». Ravisti hieman päätään ja lisäsi: »Minä saattaisin hallita vaikka kuinka suuren talon.
Hanna inholla puistalti päätään ja kylmästi lisäsi: »Hyi... En minä viitsi kuunnella koko puhetta. Hyi... Mikä sinun nyt pani puhumaan Antista sellaista?» Jukke rykäsi ja jatkoi: »Eipähän erityisesti mikään ole pannut puhumaan. Vähä kai siitä minulle on saapaa tai lähtevää, kun ei sinua liikuttane.
Mitä isä sanoisi? Isä oli viikko sitten sanonut, että hän Koskenalustan Antista toivoi kelpo perämiestä. "Se Koskenalustan Antti-poika on mielestäni rohkea ja tarkkasilmäinen", kuuli Hanna isän sanovan. "Hänestä minä uskon perämiehen tulevan." "Koskenalustan Antistako?" ihmetteli Heikki. "Niin", vakuutti Iisakki. "Minä olen nähnyt, että hän on hyvin hoksaava koskella."
"Ei se toki ollut äiti", supisee Tuomas. Tuskin sataa askelta siitä istuu tiellä Mahais-Paavo. Silmät ovat hänellä auki, mutta kovin elottomilta ne näyttävät häneen kompastuneesta Antista. Leipäpalakin taisi olla jo jäätynyt Paavon kouraan kiini, koska ei se siitä ennä pudonnut Antin kosketuksestakaan. Virtana valuu hiki etumaisina kulkevien päältä ja hirmuinen jano alkaa vaivata heitä.
Hän oli siivo poika, kuului raittiusseuraan, ei tupakoinut, joi ainoastaan kahvia, teetä ja vesiä, luki ahkeraan ja jutteli kovin mielellään. Vaan nyt keskeytti hänet Antin äiti. Hän pyysi Pekkaa, joka oli vanhempi ja kokeneempi, pitämään huolta Antista ja neuvomaan häntä kuin nuorempaa veljeään. Ja Antin piti kuulla ja ottaa vaaria siitä, mitä Pekka hänelle sanoi.
Antista tuntui kuin Hannalla olisi halu puhella jotakin, mutta kun Hanna ei virkkanut mitään, niin ei tuntunut olevan hänelläkään syytä ruveta alottamaan ja niin äänetönnä kirjoitti tuntikausia ja istui selin Hannaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät