Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
"Anna minulle jotain syötävää", kuiskasi tämä. Samoin kuin edelliselläkin kerralla oli Antilla leipää mukanaan kotiin tuotavaksi. Nyt hän yhtä nopsasti avasi kontin ja antoi tytölle leivän, ja Pekka toi lähteestä vettä. "Miten on laitasi?" kysyi Antti, kun tyttö oli syönyt. "Hyvin nyt, kyllä minun on hyvä olo, mutta isä on kuollut ja sisareni sairas; olen tullut tänne pyytämään teiltä apua.
»No mistä se nyt on tullut?» keskeytti Hanna ja epäili mielessään yhä, että jos tuo on Antilla järkensä menettämisen oireita, kun sitten kaupungista palattuaan näki aina Antin erimielisenä kuin koskaan ennen ja pelkäsi Antin pahoilevan linnaan lähtemisen takia.
Satamarkkasia oli hänellä rutistettuna kukkaro täyteen, ja liivien taskuissa helisi hopea- ja kuparirahoja irtaallaan. Antilla olivat rahat lompakossa, joka oli ommeltuna povitaskun vuoriin kiinni. Ja vähitellen kasvoi Kalle hänen silmissään vapaan miehen perikuvaksi, semmoisen, joksi hänenkin määränsä oli pyrkiä. Kaikki kolme terästivät he lasejaan, joivat ja jatkoivat samaan suuntaan.
Jukke huomasi Antin kasvoista, että Antilla on hänelle asiallisempaa asiaa, niin tekeytyi hyvin kolkoksi ja vihamielisen näköiseksi eikä vastannut Antin hyvän illan sanomiseen mitään, istui kuni kivettynyt ja ajatteli vaan, että Antti näkyy tulleen tänne saadakseen täältä lievitystä vankeusasiaansa, vaan lisätään täältä löylyä, lisätään täältä löylyä, kiinnitetään täältä nööriä, päätteli Jukke itsekseen, päätään hieman nujautellen ja harmaat silmät kävivät tulisiksi.
Hänen siinä hampaattomalla suullaan purressaan ja pergamenttihuulin kuumaa hörppiessään oli Antilla hyvä tilaisuus kerrankin koettaa syventyä tuon äijän kasvonjuonteisiin ja koko olentoon, joka niin täydellisesti erosi hänen nykyaikaisesta liikemies-ympäristöstään.
Poika Antilla oli kumminkin vielä jäljellä hiukka vanhemman rakkautta, sillä hän kävi asian-tehden katsomassa isäänsä Viaporissa, jolloin hän vei rangaistusta kärsivälle isällensä ruokaa ja rahaa minkä voi kokoon saada. Oikeat ihmiset pitivät tuota hyvänä merkkinä ja toivoivat Antin vielä vakaantuvaa mieheksi.
"Siinä on sinulle enemmän kuin luuletkaan, ja tässä on sinulle kirje", sanoi Antti ojentaen sen Pekalle. "No, Liisu, nyt on Antilla hyvä ruokahalu, se on varmaa; panepas nyt viivyttelemättä pöytään mitä sinulla on tarjota!" "Olemme olleet levottomia sinun vuoksesi", sanoi Liisu Antin pistellessä ruokaa poskeensa; "pelkäsimme että norjalaiset olivat ottaneet sinut vangiksi."
Mietti Antti heille jotain muutakin sanoakseen, mutta ei voinut keksiä, millä aloittaisi. Sen sijaan onnistui hänen ottaa osaa kapteenien keskusteluun. He puhuivat ruotsia, jota maakauppiaat tietysti eivät pystyneet puhumaan. Kapteeni kertoi salakuljetusjuttuja entisiltä purjehdusretkiltään merellä. Antilla oli myöskin muuan semmoinen juttu, vanha ja kauan kulkemassa ollut.
"Eihän Antilla silmälasia ennen ole ollut", jatkoi hän nähdessään Kokan, joka, niinkuin viimmeisiin aikoihin melkein aina, nytkin oli Hovilaisen seuralaisena. "Eikä se Antti olekaan", sanoi Kjellqvist. "Antti on seminaarissa, nythän sen muistan. Mutta tunnetko tuota?" "En". "No olipa hän kuka tahansa, kunhan hänellä vaan taskuissa olisi heliseviä". Hovilainen ja Kokka astuivat nyt seuraan.
Antilla ei nyt enää ollut juuri mitään sitä vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät