Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Hoitaja tiedusteli mihin hänen piti matkustaman ja ilmoitti, että hevoset, jotka olivat lähetetyt Kistenevkasta, olivat odottaneet häntä jo neljä vuorokautta. Pian tuli Vladimir Andrejevitschin luo vanha Anton niminen kuski, joka joskus oli häntä ohjannut tallissa sekä hoitanut hänen pientä hevostaan.
Ennen olisin antanut itseni hengiltä tukahuttaa tai elävältä tulessa kärventää kuin ilmaissut maailmalle kuka... Ajattelin juosta rannankalliolta veteen, mutta ruumiini olisi löydetty ja minun tilani havaittu, ja maailma olisi ehkä ruvennut arvailemaan... ANTON LEANDER itsekseen. Min gud, min gud!
Iloissaan juoksi palvelija täyttämään herransa käskyä. Jegorovna löi käsiään yhteen. Ystävämme, sanoi hän kimakkaalla äänellä, sinä saatat itsesi onnettomuuteen! Kirila Petrovitsch syö vielä meidät. Suus' kiinni, lapsenpiika, huusi vihastunut Vladimir. Lähetä Anton heti kaupunkiin noutamaan lääkäriä! Jegorovna meni.
Kun hän vaan tiesi, että hänellä oli vaimo, joka otti hänet hyvin vastaan, sillonkuin hän katsoi ylös, joka oli emäntänä pöydässä ja salongissa, jota kutsuttiin vapaaherratar Antoniksi, silloin oli hän iloinen. Että häntä nyt kutsuttiin "vapaaherratar Anton", ilahutti häntä päälle kaupan, ja senvuoksi hän käytti lempisanaa: minun vapaaherrattareni. Attalie astui sisään.
ANTON. Hoo, hän oli vaan se punainen marjaharkki, jolla viettelin nuoren terrikukkoni koreasti paulaan, ha ha ha! Mutta mitä vastaat? LEO. Mitä kysytte? ANTON. Mitä kuulen suustas, jaa vai ei? LEO. Minä lemmin ja kunnioitan jaloa kasvatusäitiäni.
Miksi varrotaan minua tässä? ELIAS. Mitä! Tiedättehän nuoren Leon tänäpänä lähtevän iäksi Amerikkaan, sinne kutsuttuna vanhan setänsä turhan maatilan perilliseksi. ANTON. Huomaa: pieni, mutta oma turve! Millä naamalla näkyy hän lähtevän? ELIAS. Melkein ilon naamalla, joka minua ei juuri miellytä.
Oli kuitenkin eräs henkilö, joka ei ottanut osaa yhteiseen iloon. Se oli Anton Pafnutitsch, joka synkkänä ja ääneti istui paikallaan, söi hajamielisesti ja näytti hyvin rauhattomalta. Rosvojutut eivät antaneet hänelle rauhaa, Me saamme pian nähdä, että hänellä oli täysi syy pelätäkin.
PATRIK. Te viheliäiset te viheliäiset, sanon minä; sillä nytpä näen kuinka laitanne on. ANTON. Korkea herra, he ovat vähän niinkuin sairaita ja erinomaisessa houreessa näkevät he alati ympärillänsä jotain pientä kansaa, lintukotolaisia. FUCHS. He ovat semmosia pikkuruhtinoita, jotka tahtovat meitä nyljetä ja sitten viskata nahaan saunanorrelle kuivaamaan.
ANTON LEANDER astuen kansliahuoneeseen pyssyt ja metsälaukut käsissä, antaa suudella itseään kummallekin poskelle: Se så, se så.
Rupeaa herttaisesti nauramaan ja istuu jälleen syömään. TYYNI. »Inte vidare»? Oh, Anton, minua loukkaa sinun sydämettömyytesi. Minuun on tämä asia vaikuttanut syvästi, syvästi, koko päivän olen vain sitä ajatellut. ANTON. Sinu pite tottu, sine on nyt befallningsmanni rouva. Nyt sine nekke mite kanaljer ne kaikki on.
Päivän Sana
Muut Etsivät