United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maria Teresian elinaikana oli kuitenkin aina hyvä suhde hänen ja Karolinan välillä, mutta niin ei ollut asian laita Amelien kanssa, joka joutui naimisiin Parman herttuan kanssa. Maria Teresian neuvot tälle tyttärelle osoittavat, ett'ei Amelie koskaan ollut osoittanut mitään korkeampia harrastuksia, mutta että äiti piti häntä kilttinä ja myöntyväisenä.
Bertha, Bertha, kuinka sinä olet voinut sillä tavalla unhottaa itseäsi! AMELIE. No, sanos muuta! Niinkuin ei perheessämme olisi jo kylliksi skandaalia! Se hävytön kappale! Mutta niinhän sen lopullisesti piti käymänkin. Mutta hänen miestään täytyy valmistaa. MIILI. Hän on täällä. AMELIE. Mene sitten sanomaan hänelle. MIILI. En en minä voi. AMELIE. Kyllä minä hänelle puhun.
Jaa jaa, kyllä minä sen paikalla Ei ole tullut kirjettä Beata-tädiltä? AMELIE. Ei suinkaan, ei minun tietääkseni. Sinähän sanoit kuulleesi että hän on sairastunut influenssaan. VILANDER. Niin, siitä syystähän hänelle kirjoitinkin. Ajattelin että kun emme moneen aikaan ole antanut mitään tietoa itsestämme, niin Voi voi, jos täti kuolisi, niin sitten me tulisimme rikkaaksi!
Siitä tosin ei olisi ollut niin paljon sanomista, jos Amelie olisi pystynyt tähän tehtävään, mutta hän oli tuhlaavainen, ylpeä ja ymmärtämätön; myöntyväisyys, jota hän oli osoittanut Wienissä, oli hävinnyt. Espanjan hallitus valitti hänen tapaansa syrjäyttää herttuaa. Maria Teresia koetti parantaa asemaa, mutta ainoastaan sillä seurauksella, että äidin ja tyttären väli täydellisesti rikkoontui.
VILANDER. Siis kihlauksesi purettu toinen ukonlyömä toisensa perästä! Tämä on liian paljon yhtaikaa tämä on liian paljon ! AMELIE. Mitä? Onko Miilin kihlaus purettu? Onko sulhasesi ? MIILI. Niin, hän kävi täällä ja antoi sormuksensa takaisin AMELIE. No, nythän on maailma aivan mullin mallin. Ja sen vuoksi minä en enää tahdokkaan olla teidän kanssanne minkäänlaisessa tekemisessä.
No, kas vaan, kun en yrittänyt tunteakaan, mehän olemme vanhoja tuttuja. Olemmehan olleet samoissa käräjissä. Simppulan emäntä oli vienyt minut oikeuteen, kun vanha vahtini oli purrut hänen mustalta kissaltaan hännän poikki PATRUUNA. Amelie, käsivartesi
Oi, sanokaa se minulle, ja te teette minut onnellisimmaksi ihmiseksi maan päällä. TOINI. Vallan yksinkertainen keino. Ettekö itse huomaa? HEIKKI. Minä aavistan TOINI. Noo ? HEIKKI. Mutta tahtoisin kuulla sen teidän omasta suustanne. TOINI. Pyydän sanokaa te ensin. HEIKKI. Amelie te rakastatte minua! TOINI. Yhtä varmasti kuin tekin minua! HEIKKI. Ooh
Onko Bertha karannut? Mun oma lapseni! No, se vielä puuttui! AMELIE. Teidän velvollisuutenne on matkustaa hänen perästään ja tuoda hänet kotiin. HAMARI. Ei pistä päähänikään. Uskallan nimittäin epäillä onko se minun velvollisuuteni ollenkaan. Ja sitä paitsi olen vähän herkkusuu vississä suhteessa en tahdo mielelläni syödä omenaa, johon toinen jo on hampaansa iskenyt.
Se vekseli on nyt huomenna maksettava tahi hankittava siihen uusi nimi kun ei Kalle Petterin enää kelpaa. Onko täällä ollut ketään minua hakemassa? Puh puh, kylläpä tuli oikein kuuma, puh puh! AMELIE. No kas niin, se oli oikein sinulle! Enkö minä aina ole sinua varoittanut? Olisit neuvotellut minun kanssani, niinkuin velvollisuutesi olisi ollut, niin
Kaikki näyttävät sitä odottavan ja kihlatutkin ovat jo vähän hermostuneita. Sinä pidät pienen puheen, juomme heidän maljansa ja sitten on siitä päästy. VILANDER. Niin, kyllä kai se on parasta, mutta odotahan siksi kun ensimäinen robbertti on mennyt. Mutta mitä minä nyt sanon, minä en juuri ole mikään puhuja, kuin tiedät. AMELIE. No, ainahan sinä nyt muutamia sanoja löydät.