Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
VOITTO. Kunhan vaan koit eivät olisi sitä syöneet. Tule, Kustaa. KUSTAA. Sano paremmin alttarille vietäväksi uhriraavaaksi. Vaan saattepa nähdä, täti, että minä saan rukkaset. Vielä mitä, noin pulska poika. Menkää, menkää, kohta on Liisa täällä. Laittakaatte pian valmiiksi! Neljäs kohtaus. No viimeinkin ollaan näin pitkällä. Mutta kylläpä siinä saikin vaivaa nähdä.
Kirkko oli täpö täynnä lappalaisia, mutta kun pappi astui alttarille, ilmoitettiin samalla, että kirkkotulkki oli tullut äkillisesti kipeäksi. Mit' oli nyt tässä tehtävä! Pappi ei tainnut sanaakaan samiskaa, eivätkä lappalaiset ymmärtäneet ainoatakaan norjankielistä sanaa.
Ylipappi kohotti kätensä vaitiolon merkiksi sillä Isiskultti kielsi puhe-elimien liian suuren käytön, mikä eloisille pompeijilaisille oli miltei mahdoton pidättyväisyys ja suoritti viimeisen uhrauksen jumalattaren alttarille; pieneen loppurukoukseen päättyi jumalanpalvelus ja väkijoukko hajaantui.
Oliko hän siis ainoa koko kaupungissa, joka valvoi suruisena ja pelonalaisena? Vihdoin viimein hän saapui kirkolle. Se oli vielä kolkompi ja yksinäisempi kuin huoneet, ja se näytti pimeydessä niin kummallisen uhkaavaiselta. Hän meni sykkivin sydämin lähemmäksi miten hän tällaisessa pimeässä löytäisi alttarille? Mutta avain! Sitä hän tuskassansa oli kokonaan unohtanut. Oi, kaikki oli turhaa!
Näiden herrain joukossa oli pelureita, jotka olivat uhranneet omaisuutensa petollisen onnen alttarille; elostelijoita, jotka olivat syöneet perintönsä odotellessaan setien ja tätien kuolemata; laiskureita, jotka eivät voineet päästä ankaran ja uutteran hornilaisen hallitusjärjestelmän aikana minkäänlaisiin virkoihin.
Paitsi julmaa Huitzilopochtlia, sota- ja kansallisjumalaansa, palvelivat hekin ylimmäistä olentoa, "tuntematonta jumalaa", sekä lempeää Tezkatlipokaa, "maailman sielua". Huitzilopochtlin alttarille oli kukistettujen heimokuntain kuitenkin joka vuosi suorittaminen alentava verivero, ja he ikävöivät pelastusta ikeestänsä.
Jok'ainoa sinun hengähdykseskin sokaisee tuon puhtaan, vaalean ruusun lumivalkeaa pukua! Lähtekäämme nyt alttarille. ROLF JUTE. Sinä menet, Ebba, kuulematta minua, joka henkeni panin alttiiksi ja hyvän maineeni olen heittänyt rakkautemme lunnaiksi! Anna minun pelastaa sinut, rakas Ebba! Tule kanssani! Tule, toivoni, onneni, autuuteni! EBBA. Armoa!
Suitsutus nousi kivistä kattoa kohden, ja kokoontui siinä pilven näköiseksi, pyhän veden kasi pirskui runsaasti, ja pappi messueli latinaksi, selittäen väliin muutamalla suomalaisella sanalla juhlan merkitystä ja kehoittaen uskovaisia uhrailemaan alttarille. Sanalla sanoen, katholilainen kirkonmeno, niin loistava kuin Suomen sydänmaissa oli mahdollinen, pidettiin jouluaamuna Sastamalassa.
Pieni puuristi, johon liittyi niin paljon kalliita muistoja, pantiin kumminkin vasta Mertsin kuoltua kultakehyksissä alttarille. Luolan toisella puolen oli erakon maja ja sievä pikku puutarha, jonka läpi lähteen vesi virtasi.
Ylermi ylpeä isäntä ajoi orhin alttarille, herjasi veralta Herran: "Täss' on mies tämän sukuinen, ei murehi mennehiä, riensi myrskynä ratansa." Paasi seinässä pakisi, kuva haastoi kirjokulta: "
Päivän Sana
Muut Etsivät