Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Nyt taikka ei koskaan, ajattelin minä ja istuin sohvaan. Minä mietin kauan miten alkaisin kosijoitsemiseni, mutt'en voinut löytää sopivia sanoja. Viimein menin kangaspuitten tykö, jossa Elina kuto palttinaa. Tämä oli Juhannuksen aikaan, ja niinmuodoin hyvin lämmin sekä ulkona että sisällä. Elina oli sentähden avannut hameensa liivit edestä.
Tekoni irstas, taivaaseen se löyhkää: Kirous ensimmäinen, veljenmurha. Rasittaa sitä! Rukoilla en taida, Vaikk' yhtä kiivas halu on kuin tahto: Tuimempi rikos tuiman kumoo aikeen; Ja niinkuin mies, joll' ompi kaksi tointa, Ma epäilen, mist' alkaisin, ja laimin Lyön kummankin. Jos kirottu tää käsi Ois paksuudeltaan veljen veriss', eikö Sadetta armon taivaassa, mi huuhtois Sen lumipuhtaaks?
Sillä se, joka oli poissa, oli poissa hyvä mummoni oli poissa ja tyhjä sija oli jäänyt jäljelle. Selvästi huomasi myöskin, että äidilläni oli kova suru, vaikka hän koetti sitä salata niin paljo kuin mahdollista. Minä puolestani ehdottelin äidilleni, että alkaisin minäkin henkeni eläkkeeksi jotakin tehdä, keventääkseni häneltä elättämisen vaivaa.
Kolmas, että ajattelemisessani noudattaisin sellaista järjestystä, että alkaisin yksinkertaisimmista ja helpoimmin ymmärrettävistä seikoista ja vasta vähitellen ikäänkuin asteittain kohoaisin tutkimaan kaikkein vaikeimpia ja että olettaisin sellaisissakin seikoissa olevan keskinäistä järjestystä, jotka eivät luonnosta seuraa toinen toistansa.
Kun minä olen tämän pitäjään lapsia ja tuttu kaikille, niin tahtovat sairaat kernaammin minua ja tietysti täytyy minun mennä, kun tulevat kutsumaan. Voisithan sinä lähettää ne muiden pappien luo. Et käsitä asemaani. Jos minä nyt jo alkaisin vetää itseäni pois ensimäisistä tehtävistäni ja velvollisuuksistani, niin mitä sitten jäisi virkaani, se olisi vaan tyhjä nimi.
KAUPPANEUVOS. Eikös vain Mitä se sitten olisi? KERTTU. Niin, siitä juuri pyydän sinulta nyt selitystä. Sano vaan suoraan kaikki tyyni. Täytyy minun kumminkin päästä siitä selville. KAUPPANEUVOS. No, onhan se niinkin. Tulet kai sinä sen tietämään kumminkin Kuinkas minä nyt sitten alkaisin? Että sinä oikein käsittäisit tarkoitan KERTTU. Asiaan, asiaan, eno hyvä.
Eivätkö liene siellä jossain kartanolla. JOHANNES. Sitten saamme heti kuulla. Mutta nyt syliini ensin. ANNA LIISA. Elähän vielä. Meillä olisi niin paljon puhuttavaa, Johannes. JOHANNES. Voimme sen tehdä, vaikka istut tässä polvellanikin. ANNA LIISA. Ei siitä tule mitään. Tiedäthän sen ennestäänkin. JOHANNES. No, puhutaan sitten pian. hyvin pian. ANNA LIISA. Minä vaan en tiedä, kuinka alkaisin.
Minä vaivasin niin paljon itseäni, ettei ainakaan ollut minun vikani, ettei niin tapahtunut. Niin hurjia on ennenkin nähty. Mistä nyt alkaisin? Niin, tällä tavalla. Tultuani tänne kävin kamreerin rouvaa tervehtimässä. Siellä on kaikki muuttunut, huone on myyty ja molemmilla naisilla, rouvalla ja lemmikilläsi, on ainoastaan kolme kamaria, yksi piika eikä yhtään palvelijaa.
Varmaankaan ei tahdottu, että olisin kuulemassa mitä rovasti muorin kanssa tuonen teitä haasteli, ja luulinpa heillä kaikilla olevan sen ajatuksen, että jos minä saisin kuulla tuonen tiet, niin alkaisin minäkin niitä kulkea. Vaan mitä vasten ei tuo vanha mieskään saanut olla kuulemassa noista oudoista teistä? Kas, kummaa, kun tuota harkitsin, aukenivat silmäni.
Ja se hohde, se sädekehä sitä vieläkin ympäröi, se, joka on sen nautinto ja sen hauskuus, ja jota urheilija yhä tuntee ja yhä hakee, vaikka urheilun alkuperäinen tarkoitus ja merkitys on hälvennyt. Ja pian minä taas saan kokea sen itsessäni. Silloin kun istun siinä kosken niskassa, minusta olisi vielä jonkin pyhyyden rikos, jos noutaisin vapani ja alkaisin onkia.
Päivän Sana
Muut Etsivät