Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 2. lokakuuta 2025


Vasta kahden päivän kuluttua onnistui uutteran etsimisen perästä löytää hänen ruumiinsa, joka tavattiin noin pari sataa askelta siitä paikasta, missä venhe oli kaatunut. Neekeri nimeltä Ali. Suuttuneina kovaan kohteluun, jota neekeriorjat Domingon saarella olivat saaneet viljelysmaiden omistajien puolelta kärsiä, tekivät nämä vuonna 1792 kauhean kapinan.

Saathan maksaa sitten kun jaksat. Mutta silloin alkoi Mustafa huutaa ja sättiä. En minä ole saanut muuta kuin ruukullisen oliiveja, sanoi hän vihasta väristen. Ei kukaan ole sanaakaan puhunut rahoista. Yhtä hyvin voisit vaatia minulta helmiä ja jalokiviä! Ali Chodjah koetti kaikella tavalla saada häntä tunnustamaan ja uhkasi, että hän vetäisi asian oikeuteen, jollei toinen hyvällä tunnustaisi.

Mielelläni, sanoi Mustafa, tässä on aittani avain, laske ruukkusi minne sinua haluttaa. Kotiinpalatessasi löydät sen samasta paikasta. He menivät yhdessä aittaan, ja Ali Chodjah laski ruukkunsa aitan nurkkaan. Sitten he sulkivat aitan ja Ali läksi matkaan.

Ali Baba ei uskaltanut liikahtaa paikaltansa, vaan istui kärsivällisesti odottaen puussansa. Sillä hän pelkäsi rosvojen palaavan luolasta ja saavuttavan hänet ennenkuin hän pääsisi pakenemaan. Vihdoin ovi avautui jälleen ja kaikki neljäkymmentä rosvoa astuivat ulos. Ali Baba kuuli päällikön jälleen sanovan: "Sesam, sulkeudu!" Ja ovi sulkeutui jälleen.

Tämä piironki oli yhtäpitävä sen salaperäisyyden kanssa, johon tämä merkillinen mies kätki aivonsa tuotteita. Kirjallisessa elämässänsä Mivers'illä ei ollut mikään "minä"; siinä hän aina oli tuo käsittämätön, salamielinen "me." Hän ali "minä" ainoastaan kun hänen tapasit ulkona maailmassa ja kutsuit häntä Mivers'iksi.

Kasim itse ei ollut kotona, mutta hänen vaimonsa lupasi antaa hänelle lainaksi mitan. Mutta mennessään sitä noutamaan hän ihmetteli mitähän mitattavaa Ali Baballa saattoi olla, sillä hän tiesi kuinka köyhä hän oli. Siksipä hän pani hiukan taikinaa mitan pohjaan nähdäksensä perästäpäin mihin sitä oli käytetty. Ali Baban vaimo läksi kotiin ja alkoi mitata rahoja.

Oletko sinä lukenut kaikki ne kirjat? Olen; tule kanssani, saat nähdä! Hän veti Henrikiä mukaansa kamariin ja näytti hänelle piironkilaatikon. Se ali kirjoja täynnä. Henrik pudisti päätänsä. Sitä minä en tarkoittanut! No olisitpa sitten todellakin voinut sanoa mitä tarkoitit! sanoi Ellen pahoillansa. Vaan nyt olet vaiti kuin myyrä, ymmärrätkös! Hän pani sormen huulilleen. Henrik katseli häntä.

Ali Baba oli edeltäpäin arvannut, että Kasiin kiiruhtaisi metsään, eikä siis itse ollut lähtenyt sinne, jottei suututtaisi häntä. Hän koetti nyt vain lohduttaa kälyänsä sanoen hänelle, että Kasim oli kai nähnyt parhaaksi palata vasta myöhällä kotiin. Kasimin vaimo rauhoittuikin, sillä hän tiesi miehensä tahtovan pitää tätä retkeänsä niin salassa kuin suinkin.

Ei niin rohkeasti, Feliks! Ei niin rohkeasti! huudahti parhaassa ijässänsä oleva jalo, miehuullinen, totinen, kaunis herra viisivuotiaalle pojalle, joka Sokolnits-linnan lavealla santakentällä pientä, tulista ja väkevää hevosta hypitteli, kannustaen sitä pikaiseen hyppäykseen. Ali sinut, poikaseni, santaan heittää, ellet varovasti sitä pitele!

Meillä ei ole ollut niitä moneen aikaan. Maltahan, sanoi Mustafa, aitassa on ruukullinen oliiveja, jotka Ali Chodjah jätti sinne ennen matkalle lähtöänsä. Mutta siitä on jo lähes seitsemän vuotta, ja hän on varmaan sillä retkellä kuollut, koskei häntä ole takaisin kuulunut. Haepas ruukku aitasta, ja jos oliivit ovat vielä tuoreita, niin voimme syödä ne hyvällä maulla.

Päivän Sana

tassutteli

Muut Etsivät