Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Ja Alarik heittäytyi nopeasti sohvalle siihen samaan asentoon, johon Lyydi oli hänet jättänyt, otti käteensä sanomalehden ja härppäsi puolilleen lasinsa kylmettynyttä kaakaota. Kun Lyydi tuli sisälle, oli hän venyttelevinään käsiään ja haukottelevinaan. Eikä sentähden heti huomannut, mitä hänelle sanottiin. Alarik, etkö kuule! sanoi Lyydi, heiluttaen sähkösanomaa ilmassa. Myllyt ovat meidän!
Ja hän laski vuoroin itkevän, vuoroin nauravan lapsen hänen käsivarsilleen. Gooteille hän puhui: "Sallikaa minun jättää lukematta Hildemutin pojan latina tunsin hänet, parempi hän oli miekka kuin kynä kädessä ja lyhyesti selittää herttuan testamentin sisällys. "Herttua Alarik vakuuttaa tässä viattomuuttaan." "Senhän hänen poikansa on jo todistanut", huudahti herttua Guntaris.
Tietymättömään, tuntemattomaan maailmaan, me kaksi, sinä ja minä. Kaikki he jäivät rannalle, tädit, sisaret ja sukulaiset, niin varmoina meistä, he luulevat, että me jotain ymmärrämme ja osaamme elää ilman heitä. He jättivät meidät oman onnemme nojaan ja lähettivät tuntemattomaan avaraan maailmaan, meidät kaksi kokematonta. Alarik vaan suuteli, eikä kuunnellut enää, mitä Lyydi sanoi.
Ei yhtään mitään. No jos nyt olisin ajatellut hiukan, hiukan, kuinka sanoisin, hiukan pahasti sinusta Alarik, kuinka saatat! sanoi Lyydi muuttuen totiseksi. Ja Alarikiin heräsi yhtäkkiä ajatus, että mitähän jos hän ottaisi Lyydiä käsistä ja pyöräyttäisi lattialla!
Mutta me, Lyydi, sinä ja minä, me ymmärrämme, että siitä riippuu koko meidän onnemme. Ja sentähden me tulemme aina ylläpitämään sitä niinkuin pyhää tulta, me tulemme kasvattamaan sitä yhä voimakkaammaksi! Kiitos Alarik, kiitos näistä sanoista! Kuinka kauniisti sinä osaat puhua! Niin kultani, eipä todellakaan luulisi, että minä olen ammatiltani afäärimies.
Inholla hän keskeytti lauseensa, ja sanoi sitten teeskennellyllä ystävyydellä: Olkaa hyvä, pyytäkää rouva tänne! Menivät kaikki. Rouva tuli hengästyneenä, kyökkiasussa ja toi myötänsä kotletinhajua. Mitä täällä on tapahtunut? Alarik, kuinka sinä saatat taas noin kiihoittua! Kröijer on kuollut! Vai niin. Vai niin?
Niin no mitä minä sille voin, että minusta näyttää kolkolta? Kas niin, nyt ei puhuta enää siitä asiasta. Se on kumma, että aina kun ruvetaan puhumaan tulevaisuudesta, joudumme riitaan. Eihän sitä yhtään tiedä, mitä tapahtuu edes viikon perästä, ja me kun jo puhumme lapsista ja maatiloista. No ja ole nyt niinkuin ennenkin. Anna kätes tänne näin, Alarik! Alarik!
Minä kuvailen, että pieni poika kiepsahtaa jalkoihin: pappa, pappa, saanko mennä veneellä? Ja minä sanon: saat. Ahaa, sinä ajattelet siis, että oltaisiin maalla? Tietysti. Sehän on aina ollut minun ihanteeni. Me ostamme maatilan, minä tiedän jo paikankin. Sen nimi on Kukkila suuri hovi, koivu-aleea, kaksikerroksinen rakennus. Mutta, Alarik, eikö ne maksa hirveästi semmoiset maatilat?
Kaikki lääkärit antavat minulle ankaria määräyksiä: teidän tulee tarkoin valvoa, ettei miehenne saa mitenkään rasittua, ei huolehtia eikä mistään pahoittua. Ja minä koetan ja koetan. Mutta jos sinä olet näin itsepäinen, niin mahdotontahan minun on sinua hoitaa. Lupaa nyt, rakas Alarik, ettet mene matkalle etkä enää ajattele mitään afäärejä. Lupaathan?
Vaikka Alarik, vastoin kaikkia odotuksia, pysyi yhtä hermollisena ja oikullisena kuin ennenkin, ei Lyydi osottanut vähintäkään kärsimättömyyttä häntä kohtaan, päinvastoin neuvoi ja ohjasi älykkäästi kaikkien karien ja matalikkojen ohi ja keksi aina pikemmin ja paremmin kuin Alarik itse, mitä tämä oikeastaan tahtoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät