Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Aisakello alkaa poukuttaa ei kai muuten, mutta kun reki työntää ja tie on alamäkeä useita virstoja, vasemmalla puolen viljava järvenranta suurine, komeine taloineen Siilinpäät, Miettilät, Laitilat ja oikealla puolen ylhäinen harju, salaperäinen vuori, hyypiövuori, joka peittää päivän.
Oskar viettää oikeastaan paljoa iloisempia päiviä kuin minä, mutta hän sietää enemmän ja hän on toisenluontoinen, sentähden hän ei laske alamäkeä samaa kyytiä kuin minä. Mutta ehkä hänkin kerran joutuu maistamaan tekojensa happamia hedelmiä. Soisinko minä sitä? Olenko niin petomainen? Hän on hyvänsuopa, iloinen sielu. Miksi hänelle pahaa soisin?
Jos minä vielä kau'emmin sitä viivyttäisin, niin pian tulisi paljonkin vanhaksi. "Kuolleet ratsastavat pi'an"; esim. pelastusarmeija, josta olen kirjoittanut kokonaisen lu'un, ehkä vähän ajan kuluttua saa tykkänään toisen muodon, joka lainkaan ei vastaa minun kertomustani. Liike menee pitkin askelin alamäkeä, kuten Lokakuussa kirjoittamassani kyhäelmässä uskalsin ennustaa.
Minusta se kolina oli niin hupaista, että sanoin siitä Liisallekin, mutta ei siinä hänen mielestään näyttänyt olevan niin mitään erinomaisen hupaista, jos hirsi alamäkeä vyöriessään vähän kolisemaankin sattuu. Sitten kun oli hirret saatu pirtin sijalle siirretyiksi, rupesin perustusta laskemaan ja nurkkia salvamaan.
Hän hermostuu, käy levottomaksi, oikkuilee ja kiskoo ankkuriköyttään. En tahdo kiusata häntä kauemmin. Ja me lähdemme paluumatkalle, laskien myötähankaan, purjeet höllinä ja nuorat tappeihin kiinnitettyinä. Me käymme kuin käsikädessä alamäkeä.
Jussi kehasi: »Tuhat markkaa tuosta tammasta saisi maksaa ja se vain ei lähtisi Vataselta!... Juokse, tamma!... Anna nyt hännän huitoa!» Tamma porhalsi jyrkkää alamäkeä myöten täyttä ravia. »Hih!» hihkaisi Jussi. »Ih!» yhtyi siihen Antti. Jussi kerskasi, kun tamman vauhti hiljeni: »Iloita sen pitää Hyvärisen tytön, kun Vatasen Jussi sitä tammallaan pappilaan porhalluttaa!
Jos hän olisi luisunut taloineen samaa alamäkeä kuin hän itse, saanut kärsiä köyhyyttä ja puutetta, niin kaikki olisi ollut tasassa. Mutta nainen liikkui kukoistavana yhä vaurastuvan talonsa tanhuvilla niinkuin hän olisi koko hänen poissaolonsa ajan ollut salaisesti kilpasilla hänen kanssaan ja nyt ilkkunut hänen lopulliselle kukistumiselleen.
Liv katsahti häneen takan vierestä. "Nyt rupee matkani menemään alamäkeä", sanoi hän ja kätensä vaipui hermottomana. Liv kääntyi. "Onko jotain tapahtunut?" kysyi hän. "Luulenpa että peikkoja on kylässä käynyt", vastasi Gunnar. "Tarvitsin vähän rahaa tänään kevät-työhön". "Etkö siis saanut mitään?" "Saanutko? Pilkan silmäyksiä minä sain.
Yhä kiihtyi kulku, metsät ja maat vilisivät silmissä, kun ikkunasta ulos katasti ... välistä se viheltää hihkaisi, että selkäpiitä karmi ... ja silloin tällöin paiskasi valkean savun ikkunan eteen. Matti ja Liisa istuivat vastakkain, tuijottivat toisiinsa ja pitelivät kiinni. Kummastakin tuntui heistä, kuin istuisivat he vauhkon hevosen rattailla, joka suitsettomin suin alamäkeä laukkasi.
Pyöreät sorakivet sinkoilivat rusthollarin jaloissa ja kuuma tomu pölysi päivänpaahteisella tiellä, kun hän asteli alamäkeä, kyynärän pituinen varjo perässään. Herruus tuppaa ruumiiseen kuin pakkanen raajakenkiin, sanoi Kinturi toisille. Ja todella tuli isäntä voitonvarmana, uusi mahti rungossansa. Ajahan sinä nyt ensin, sanoi hän sepälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät