Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Hän katselee akkunaa, jossa lakana häilyi, paljaita seiniä, jalattomia huonekaluja, kaikkea sitä kurjuutta vinttikerroksessa, jonka työnlakkautus oli toivottomaksi saattanut.
Mamseli ei ollut huomannut kadunpuoleisesta akkunasta vierasten tuloa ja kun ei hänellä pihalle päin ollut muuta akkunaa, kuin kyökin, niin ei hän tiennyt asiasta mitään. Hän sattumalta joutui tulemaan porstuaan ja näki äkkiä edessänsä sisaren, Elsan, rengin ja arkun porstuassa. "Mitä joukkokuntaa te olette?" kysyi mamseli.
Ilman aikojaan ja puoleksi tietämättäni minä katselin, kuinka hän pysähtyi joka ovelle, nöyrästi vastaan-otti kaikki lahjat, jotka tarjottiin, ja pani ne luostari-säkkiin. Viimein hän seisahtui sen rakennuksen oven eteen, jossa minä olin, ja silloin, kun hän käänsi kasvonsa ylöspäin akkunaa kohden, jossa minä seisoin, minun silmäni kohtasivat Martin Lutherin silmät!
Silloin kumartui Maria punastuen ja painoi suutelon hänen huulilleen. Martin kosto, sanoi hän, etsii minua niinkuin sinuakin, mutta sama olkoon kohtalomme, ja yhdessä menkäämme sitä vastaan. Maria lähestyi akkunaa, tarkasti noita pieniä ruutuja, palasi vuoteen luo ja sanoi matalalla äänellä: Koetan ulkoapäin avata luukut ja saada ne raolleen. Sitten täytyy sinun murtaa akkuna ja olla valmiina.
Vaan kun Aappo oli riisunut hevosen valjaista, tuli Johannes tuvasta. «Minä menen kaupunkiin, majurin luo«, sanoi hän. Aappo pudisti päätään arvellen, ettei Johanneksen järki kumminkaan ollut oikein selvä. Hän antoi hänen kumminkin mennä, luvaten seuraavana päivänä tulla katsomaan häntä. Johannes meni. Hän meni suoraan majuri sen luo; hän silmäili Marian kamarin akkunaa.
Mutta kun olin valveilla väli-aikoina, ei maa ulkopuolella akkunaa ollut Salem House'n leikkitanner eikä ääni korvassani ollut Mr. Creakle'n ääni, kun hän pieksi Traddlesia, vaan vaunun-ajajan, kun hän kehoitti hevosia. Lupa-aikani. Varsinkin eräs onnellinen iltapuoli.
Kolme miestä määräsi hän akkunaa vartioimaan ja Jaakon niiden joukkoon; itse aikoi hän, erään toisen miehen kanssa, pyrkiä ovesta sisälle; heillä oli myös nuoria muassaan tarpeen varalta. Ilosta tykyttävin sydämin vartioitsi Jaakko akkunaa toisien miesten kanssa ja odotti mitä tuosta tulisi.
Puutarhasta hän loi katseensa ylöspäin pikku Marian avointa akkunaa kohti. Siellä tyttö olikin. Pikku kasvot olivat kuolonkalpeat säteilevässä päiväpaisteessa. Silmät olivat tummat mutta ne loistivat hymyillen kauvas alhaalle ja eteenpäin. Adelsvärd painoi käsiään tahtomattaankin sydäntä vasten vakuuttaakseen.
Ja sitten tuli jälleen hienon hieno savu-säie, ja mielihyvällä katseli vanha pormestari, kuinka se entisten tavalla levisi, kiiri akkunaa kohti ja vihdoin äkisti katosi. Tuohon avonaiseen akkunaansa näki nyt pormestari koko pienen kaupunkinsa. Kaikki oli siinä tuttua hänelle, talot ja ihmiset; yksin hevosetkin hän tunsi, kenen mikäkin oli. Verraton oli muisti pormestarilla.
Vasemmalla, lähellä akkunaa, oli vahva, rautapellistä tehty vesiränni. Samalla hetkellä kuin näin rännin, tiesin myös olevani pelastettu; minä hengitin vapaasti ensi kerran siitä kuin olin nähnyt vuoteen katoksen laskeuvan päälleni.
Päivän Sana
Muut Etsivät