Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä olet uskonut, että ihmiset tulevat sinua rakastamaan, että he tulevat sinua kunnioittamaan, että sinun nimesi tulee olemaan heidän huulillansa, että he tulevat antamaan sinulle tietä, missä kulkenetkin, ja että sinä vielä kuoltuasikin olet pitävä vallassasi suuren osan heidän ajatuksistaan, että kukaties tulet heidän ajatuksissaan kuolemattomaksi.
Sill'aikaa kuin muut talossa iloitsivat ja palvelijat juhlapuvussaan viettivät joulua, kolmihaaraisella talikynttilällä koristetun pöydän ympärillä, istui hän tavallisesti omissa ajatuksissaan suljettuna työhuonesensa, eikä sallinut kenenkään häiritä itseään.
Ainoastaan Valentin ukko pani kätensä ristiin, katsoa tuijotti ajatuksissaan eteensä ja sanoi: "sen olen kyllä huomannut, että hänellä, hyvällä pojalla, oli jotain ylevämpää mielessä, kuin tynnyrit". Martta rouva itki katkerasti ja hänen poikansa itkivät Fredrikkiä, joka oli ystävällisesti leikitellyt heidän kanssaan ja tuonut heille monesti hyviä makeisia. Päätös.
Olipa aika, jolloin jumalat hänenkin silmiinsä katsoivat, kun hän auringonpaahteisena päivänä istui kirjotuspöytänsä ääressä kynänvartta pureskellen ja ajatuksissaan koko maailman muutti ja myllersi, hävitti kaikki raja-aidat, vapautti kansan ja kaikki korvet viljelykselle avasi.
Morsian ei vastannut. Metsikön keskellä oli alava notkelma. Siellä juoksi pieni puro, kuletellen kevään viimeisiä vesiä. »Purokin niin kauniisti solisee!» Uutela jälleen ihasteli. Morsian oli yhä vaiti. »Kas kun morsian on ajatuksissaan», hymyili Uutela. »No, antaa olla, aatelkoon ja iloitkoon nyt itsekseen, niinkuin minäkin.» Metsä loppui ja Liinu puhaltihe loivaa alamaata rivakkaan raviin.
Viimein seisahtui hän ja lausui tytölle: Sinä voit pukea päällesi ja ajaa minun kanssani kaupunkiin. Minä tarvitsen pari uutta miestä! Tämä oli ensi kerta kun Ellen oli isän kanssa ajamassa ja ensimmäinen kerta kun hän läksi kaupunkiin. Tavallisuuden mukaan ei heidän kesken lausuttu monta sanaa. Ellen istui koko pitkän matkan omissa ajatuksissaan seuduista ja kaikesta, mikä heitä kohtasi.
Kauan hän ei saanut sanoja ilmaistakseen itselleen hänen oman surunsa syytä. Ja niinkauan hän saattoi toivoa, että se voi puhaltua poiskin. Mutta sitten ne sanat tulivat, tulivat säälimättöminä, musertavina ja kahlitsivat surun pysyväiseksi hänen sydämmeensä: "Johannes on onnettomasti naimisissa!" sanoi hän itsekseen ajatuksissaan.
Hän ei tehnyt minulle mitään hyvästinjätön merkkiä, kun minä nousin suuren harmajan hevosen selkään, joka odotti minua, vaan hän katseli ajatuksissaan minua kupristuneitten kulmainsa alta, ja hänen leukalihaksensa liikkuivat edelleen säännöllisessä tahdissa. Hänen jäykissä, ruskeissa kasvoissaan ja terävissä silmissään oli kylmä ja ilkeänviekas ilme.
Jättämättä hyvästi englantilaiselle, Nehljudof pyysi vartijaa saattamaan häntä ulos, ja haluten välttämättä olla yksin, voidakseen koota ajatuksissaan kaikki tämäniltaiset vaikutukset, hän ajoi ravintolaan. Panematta maata käveli Nehljudof kauan aikaa edestakaisin huoneessansa. Hänen asiansa Katjushan kanssa olivat lopussa. Hän ei ollut tälle tarpeellinen, ja se häntä sekä suretti että hävetti.
Vähän ajan perästä tuli Niilo sinne, haettuansa häntä turhaan joka paikasta. "No viimeinkin tapasin sinut," sanoi Niilo. "Hm," vastasi Yrjö ajatuksissaan. "Mitäs sinä täällä teet?" Yrjö ei kuullut. "Mitäs sinä täällä teet?" toisti Niilo kysymyksensä. "Mitäkö teen? Minä ... ja mitäs se sinuun koskee?" "Kuinka?" "Oletpa vähän hajamielinen, ystäväni," sanoi Niilo tyyneesti.