Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Hän se herätti Nikolai Konstantinovitshissa eloon isiltä perityt intohimot, jotka jo kauan olivat olleet kahlehdittuina; hän se houkutteli nelikymmenvuotisen miehen vielä kerran antautumaan nuoruuden leikkeihin, koettamaan intohimojen pyörrettä ja raivoisasti heittäytymään, ikään kuin korvatakseen hukkaan kulunutta aikaa, sellaiseen huvitusten kuohuun, jollaisessa ajattelematon nuoriso mellastelee, kunnes hän viimein, menetettyään kultansa ja kunniansa, tuli heitetyksi pois rannalle heikkona, runneltuna sekä ruumiiltaan että sielultaan.
Minä olin hellien vanhempieni lellilapsi, olin ajattelematon ja arka, ja olen vieläkin. Sinä aikana Ernstin vaikutuksesta elämän tosi ihanuus ja vakavuus yhä enemmän selveni minulle. Avioliitto ja koti, isänmaa ja maailma niin ikään koittivat silmissäni, ja niiden suhde ja pyhä tärkeys selvisi minulle. Ernst oli opettajanani. Katsahdin ylös häneen rakkaudella, johon sekaantui vähäsen pelkoakin.
"Tästä kertomuksesta, jalo herra", jatkoi Simo Hanskuri, "te voitte helposti nähdä, minkätähden omasta puolestani toivon ystävällistä kohtelua Duhele-clan'issa; ja myös saatatte nähdä, että Katrin vieminen sinne olisi sangen ajattelematon teko. Se siis, korkea-arvoinen herra, on nyt minulla raskain huoleni".
Odotas vaan, ajattelin minä, kyllä minä sen asian selvitän; sillä minä tiedän esineen; olinhan itse koettanut mitä voin, tehdäkseni sinulle vähän harmia. Totisesti, veli Hjalmar, minä nuhtelin omaatuntoani ja ajattelin: oletkos nyt, ajattelematon ihminen tunkeutunut puun ja kuoren väliin sillä taisihan olla mahdollista että tyttö rakastui minuun sen mahdat sinä kernaasti tunnustaa?
Jälleennäkeminen antoi hänelle kaikkea, mitä hän suinkin saattoi uneksia, ja onnessaan tunsi hän itsensä iloiseksi ja hilpeäksi taas. Hän oli taas se ajattelematon ja välitön, jota Runeberg rakasti. Hän kertoo eräästä tähtikirkkaasta yöstä, jolloin tämä saattoi häntä kotiin, häntä ja Anna Reuterskiöldiä. Runoilija oli jättänyt hänet portille mennäkseen vielä muutamia askeleita eteenpäin toisen kanssa. Mutta Emilie ei voi erota hänestä, hän haluaa nähdä hänet vielä kerran. Hän juoksee kadun poikki hänen tullessaan takaisin yksin ja huutaa hänelle: »Hyvää yötä!» Ja runoilija sulkee hänet syliinsä ja painaa hänet yhä tiukemmin rintaansa vasten ihastuneena kuiskaten: »Hyvää yötä, sinä suloinen, rakas!» Hän ei tahdo ollenkaan päästää häntä menemään.
Oi, huokasin minä, mitä voit sinä yksin vaikuttaa tuohon mahtavaan, tuhatvuotiseen, miljoonien ihmisten puolustamaan varustukseen? Vaikuttaa? Minä? Ei, niin ajattelematon en toki ole, että toivoisin itse persoonallisesti voivani saada toimeen muutosta asioiden suhteen.
Ahon ja suon välillä hän tappoi ritarin ja jätti raadon sinne. »Sitten ei siitä ole mitään pääsöä», sanoi herttua, »ja kauneimman, rikkaimman perijättären koko Burgundissa täytyy tulla tuommoisen raa'an palkkasoturin vaimoksi, tai kitua elinaikansa luostarin rautaristikon takana ja hän on kuitenkin minun uskollisen Reginald de Croyen ainoa lapsi! Minä olen ollut kovin ajattelematon!»
Rakas Hermione, nyt sinä olet ajattelematon. En ollenkaan. Minä vain kerran tahtoisin saada loppuun herrani ja mieheni vaatimukset. No, rakas Hermione, elä nyt ole lapsellinen. Etköhän alkaisi jo keksiä jotain uutta, rakas Entusius. Sitä olen jo kuullut niin usein, että siitä on kaikki uutuuden viehätys hävinnyt. Kas niin, Hermione, elkäämme nyt toki riidelkö. Hyvänen aika! Kukas tässä riitelee?
Nämä hulluttelut kävivät hänelle ajan pitkään ikäviksi ja hän luopui neidosta. Tyttö ei ollut kumminkaan niin ajattelematon häneltä kai olette perinyt terävän järkenne, eikä suostunut noin vain vaihtamaan sulhasia. Molemmat veljekset lankesivat polvilleen hänen eteensä, ja lorun loppu oli se, että tyttö näytti kummallekin missä viisi hirttä oli poikki.
Sitä ennen se ilmenee laji- eli joukkotajuntana, tavotellen korkeimmissa eläimissä personallista yksilöllisyyttä. Salatieteen kannalta on täten kieltämätön tosiseikka, että luonto on täynnä sielua ja tunnetta. Kun ajattelematon poika kulkee keppi kädessä piiskaten ruohoa ja kukkia, tallaten allensa mitä eteen sattuu, silloin luonto kärsii mykkää tuskaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät