Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
"Kiitos ystävällisyydestänne, neiti Ravn", vastasi ylioppilas kumartaen, mutta Aino pani hiljaan lasin pois luotansa. "No, mitä pidätte elämästä täällä maalla?" kysyi ylioppilas Mathildalta, kääntääkseen puheenaihetta toisaalle. "No, kyllähän täällä vähän aikaa voisi viihtyä mutta en koskaan voisi ajatellakaan oikein asua täällä.
AINO.
Aino silloin riistää ristit rinnoiltansa, helmet kaulasta karistaa ja jättää ne maalle maan hyviksi, lehtohon lehdon hyviksi sekä menee itkien kotihin. »Kuinka kaunis tämä runon kohta!
Mutta, jos tahtoisitte te tulla kanssani kävelemään tänne ympäristölle, niin näyttäisin teille paljon sellaista, jota on hauska katsella, ja ihmisiä, joiden kanssa mielellään seurustelee." "Niin, mennään vaan", sanoi Mathilda, "sehän on hauskaa, ja eihän meillä kuitenkaan ole tänään mitään erityistä tehtävää." "Kunpahan vaan emme viipyisi liian kauan, niin että isä meitä kaipaa", vastasi Aino.
Vaan kuitenkin tiesi hän, että Aino oli kotona ja että hän joka päivä oli ulkona kävelemässä. Hän ymmärsi kohta syyn tähän ja tuli huolestuneeksi. Taisiko Aino todellakin viihtyä tässä tyhjyydessä vai oliko hän vielä niin vähän kehkeytynyt ett'ei sitä edes itse huomannut? Mutta minkätähden tuli hän niin huolestuneeksi?
"Mutta sanokaa nyt minulle, Aino neiti", jatkoi hän hitaasti ja tyynesti, "kun silloin tulitte kotiin kello kolme aamulla, taisitteko silloin iloisella sydämellä kiittää Jumalaa hauskasta illasta, jonka Hän oli teille sallinut?" "Jumalaako?" toisti Aino kummastellen. "Niin te tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, että Jumala on läsnä kaikkialla.
"Hyvää päivää, Aino neiti", sanoi ylioppilas, nostaen lakkiaan, "minkätähden en ole tavannut teitä niin kaukaan aikaan? Oletteko vielä suutuksissa minuun, kun olin viimein vähän rohkea? Minä en tarkoittanut sillä mitään pahaa ja jos tahdotte, pyydän mielelläni teiltä anteeksi. Minä pyydän hyvin harvoin keneltäkään anteeksi", lisäsi hän hitaasti.
Aino on Joukahaissielun paras ja hienoin puoli, sitä lapsellista avuttomuutta, sitä neitseellistä tuoksua, mikä piilee syvällä joka ihmissielun pinnan alla... Nyt taiteellisesti herkkä lukija pudistaa päätään: »kuinka Kalevalan Ainoa ruvetaan vertauskuvallisesti selittämään tuota ihmeen luonnollista, runollisen viehättävää Aino-tarua!
Sellainen mielipiteiden mullistus olisi ollut kova isku hänelle, joka oli tottunut pitämään maailmankirjallisuuden arvokkaimpana kaikkea, mitä suomenkielelle käännettiin, josta ylioppilasalbumin ilmestyminen oli merkkitapaus pohjoismaiden kirjallisuudessa, josta Suomalainen teatteri oli ensimmäinen taidelaitos Euroopassa, Ida Aalberg ja Oskari Wilho ensimmäisiä näyttelijäneroja ja Ekmanin Väinämöinen ja Takasen Aino maailmanmainioita taideteoksia.
Nyyhkytysten keskeltä soperteli Aino: Mi-minä olen ra-kastunut. Sinäkö, Aino, ja keneen ja milloin? Tänä iltana, Akseli oli täällä, me jäimme kahden .. Ja sinä rakastuit. Puhuiko Akseli sulle mitään? Puhui, paljon, vaikk'en tiedä mitä. Luuletko, Anna, luuletko, että ... että hän voi minusta ... pitää ... tämmöisestä. Lapsi raukka, mistä minä tiedän.
Päivän Sana
Muut Etsivät