United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uuno siis ottaa kuin ottaakin sen mikä häneltä kiellettiin. Eikö tuossa hänen äskeisessä katseessaan ollutkin loukatun ihmisen ilmettä, silloin kun hän sanoi: 'ei, kyllä minä aijon ylioppilaaksi'. Omituista, omituista!"
*Rebekka*. Niin, nyt minä aijon lähteä matkoille, matami. *Matami Helseth*. Ja heti tuossa tuokiossa! *Rebekka*. Niin pian kun olen säälinyt tavarani kokoon. *Matami Helseth*. No en ole mokomaa ennen kuullut! Mutta tottahan neiti pian palaa, tiedän mä? *Rebekka*. En minä palaa enää koskaan. *Matami Helseth*. Ette koskaan!
Ja vaikka ne olivat alastomia eikä mitään paikkaa oltu salattu, niin niiden edessä seisoi kuitenkin rauhallisena ja puhtaana kuin Jumalan kasvojen edessä. Sillä ne olivat niin kauniita, ettei muuta ajatellut kuin sitä pyhää kauneutta, minkä Jumala on ihmisen ruumiiseen kätkenyt. Ja tiedätkö mitä minä nyt aijon sanoa?»
Eikö hän nyt ymmärrä, että morsian on minun oma lapseni ja että minä en käskemälläkään lähde pois oman tyttöni häistä? Ja koska minä en aijo antaa käskeä pois itseäni, niin aijon istua täällä, ja kun istun täällä, niin aijon istua täällä kuninkaallisen huoneen sukulaisena. Aivanhan tuo muistuttaa Hyrrän puhetta ennenaikaan! KUNINGATAR. Onneton! Ja minne panitte minun lapseni?
Vaikka te herra Bång pahastuisittekin kuullessanne tätä, niin minä kuitenkin mieluummin sanon sen teille vasten naamaa enkä selän takana, niinkuin useimmat muut tekevät. Ja yhtä suoraan tahdon teille sanoa, että aijon tehdä kaikki mitä voin, ainakin tällä paikkakunnalla, työväen tilan parantamiseksi." Seurasi muutaman hetken hiljaisuus. Herra tuijotti lattiaan ja huohotti yhä kiivaammin.
VALTANEN: Mitä syytä minulla on? Ei mitään. Ehkä sinun lähtösi vuoksi? Erehdyt. Ole niin hyvä. Voih! Minun keitokseni! Nyt ne ovat järjestyksessä. UUNO: Nyt aijon lähteä. VALTANEN: Olkoon kernaasti myönnetty, että sinun kaltaisesi mies kenties on luotu jotain suurempaa ja laajempaa varten kuin tämä viinatehdas. Mutta miksi juuri tänään? UUNO: Noh tänään on siihen sopivin päivä.
Kun olette lukeneet mitä hän on kirjoittanut pieneen kirjaan, joka löydettiin hänen tavarainsa joukosta hänen kuolemansa jälkeen, niin käsitätte mitä tarkoitan. Hänen serkkunsa antoi tämän kirjan minulle, sillä hän tiesi, että minä olen hyvin mieltynyt vanhoihin taruihin, ja se, minkä nyt aijon teille lukea, on hänen käsi-alaansa.
Kun hän sanoi aikovansa ottaa hevosen, jotta ei myöhästyisi junasta, lausui Sérafine, joka tähän asti oli ollut ääneti: "Minun vaununi on tuolla alhaalla, ja minä aijon juuri sinnepäin. Saanko minä kyyditä teitä sinne?"
Se mitä aijon kirjoittaa sinulle, ei suinkaan ollut minulle niin helppoa, kuin ensin luulin. Mutta minun täytyy. Sinä olet varmaan huomannut ja kärsinyt siitä, että minä olen ollut niin kummallinen eli sinun mielestäsi varmaankin oikullinen. En nytkään voi täydellisesti selittää itseäni, mutta minun täytyy sanoa, että siihen on pääsyy se, että minä tunnen että me emme sovi yhteen.
Olen kuullut hänen olevan Napolista kotoisin ja kauniin.» »Kaunis! Hänen ihanuutensa häikäisee päivän! Napolista! Ei, hän on kreikatar! Vain Kreikka voi sellaisia muotoja synnyttää. Nydia, minä rakastan häntä!» »Niin arvelinkin», Nydia vastasi rauhallisena. »Minä rakastan, ja sinun pitää se hänelle kertoa. Aijon lähettää sinut hänen luokseen.