Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
»Esi-isieni henget eivät sallisi minun antaa anteeksi sinulle. Mutta jäähän ja kuule minua! Olet raivoissasi siitä, että aijoin tehdä väkivaltaa sisarellesi. Ei, ei, rauhotu, rauhotu, hetkeksi vain, rukoilen sinua. Olit oikeassa; intohimo ja mustasukkaisuus olivat saaneet minut valtaansa olen sitä hulluuttani katkerasti katunut. Anna minulle anteeksi; minä, joka en keltään kuolevaiselta ole armoa rukoillut, pyydän sinua nyt antamaan minulle anteeksi. Kuule, tahdon rikokseni korjata pyydän sinulta sisaresi kättä.
"Ei, kiitos, minä aijoin ensin pyytää teiltä sitä palvelusta, mutta sitten muutin mieltä, ei kukaan muu kuin minä voi puhua tästä hirveästä onnettomuudesta mammalle.
Niin, eihän Lauri meillä tahdo olla edes minun syntymäpäivänänikään. Aijoin hänelle jotain vastata, vaan se kuivui pieneen hymyilyyn. Jäin vaan mietteisiini.
Kyllä, mutta ainoastaan luonnontieteessä. Niin, katsokaas, mutta luonnontieteet ottaa haltuunsa maisteri V . Teille aijoin tarjota historiatunnit yhä edelleen, ja myöskin kahdella korkeammalla luokalla. En luule olevani tilaisuudessa. Vai niin, sepä ikävä. Mutta saammehan vielä puhua minun täytyy, kuten näette, suokaa anteeksi näkemiin asti!
Hän katsahti minuun. »Mitäs nyt meinaat?» sanoi hän. Minä ojensin kirveen, aijoin iskeä, mutta hän oli sukkela ihminen, hypähti reestä ja tarttui käsiini. »Mitäs sinä, poika kujeilet?...» Hän kaatoi minut lumeen, minä en vastaan pannutkaan, vaan antauduin. Hän sitoi vyöllä käteni ja runttasi minut rekeen. Vei suoraan, vallesmannille. Minut pantiin linnaan. Käytiin käräjiä.
Teidän äijänne jatkoi matkaansa vankasti; me erosimme toisistamme kolme päivää ennen Pietarin päivää; minä ensin aijoin tavoittaa häntä, mutta tiellä tapahtui kaikenlaista, etten päässytkään; rahani hukkasin, eikä sitten ollut, millä oisin jatkanut matkaani; niinpä käännyinkin kotia.
Minä saatoin kumminkin seurata omaakin kokemusta, sillä olinhan itse nähnyt miehen seisovan mustan kallion huipulla. Siinä oli siis minun tutkittavanani olevan alueen keskus. Siitä lähtien aijoin tarkastaa joka majan koko nummella, kunnes löytäisin sen, josta oli kysymys.
Vähän matkaa kuljettuani sain tietää olevani Cramondin pitäjässä ja aloin senvuoksi kysellä Shawsin kartanoa. Vaan se nimipä näytti hämmästyttävän niitä, joilta tietä tiedustelin. Alussa tuumailin, että yksinkertainen, maantiellä pölyyntynyt maalaispukuni oli kovin suuri vastakohta tuolle ylhäiselle kartanolle, jonne aijoin.
Kolme päivää sen jälkeen illalla myöhään pidin työtovereilleni pienet läksijäiskekkerit, ja kun he kuulivat, että aijoin kadota teille tietymättömille, muille maille merten taa, ihastuivat he siitä niin, että miehissä auttoivat minut tavaroineni piha-aidan ylitse, portit kun siihen aikaan vuorokaudesta olivat lukitut ja isäntäväki olisi vehkeemme tyhjäksi tehnyt lain voimalla, kun ei olisi näin ominlupaista muutosta suvainnut.
Hän on niinkuin mies, joka löytää kalliin kappaleen, vaan tyytymättä siihen hakee edelleen yhä, luullen vihdoin löytävänsä koko aarteen, kunnes hän hakiessaan niin innostuu, ettei hän enää voi palata... Minä aijoin kerran polttaa kirjani! Mitä! Jos minä nyt tekisin sen ja kätkisin itseni korpeen ... rupeisin ammattiin, johon luoja minut asetti!... Ei, ei!
Päivän Sana
Muut Etsivät