Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Antti tosin ei torunut; vaan kun minä ärsytin häntä, tulivat hänen kasvonsa tulipunaisiksi, hän vastasi muutamilla terävillä sanoilla ja istui sitten vaiti kuin ahven, joka yhä enemmän suututti minua. Yleensä ei hänellä sulhasena ollut puhumisen tarvetta; hän taisi istua tuntikausia vieressäni huoaten ja pitäen kiinni kädestäni sanaakaan sanomatta.
Mikke osaa uida, Nikke osaa uida, Wahti osaa uida, mutta minä olen pieni vielä. Kun kasvan suureksi, niin uin Espanjaan. Ainahan uida osaa, vastasi salakka. Pahempi on kävellä kuivalla maalla. Mutta sitä minä osaan, tuumaili Tuttemuj. Salakka ei huomannutkaan, että iso ahven oli juuri hänen takanaan, ja yks' kaks' sujahti salakka ahvenen kitaan. Mitä se oli?
Siellä sorsa suojelevi, Tavi laitto laajelevi, Siika silmäni pesevi, Hauki pääni harjoavi, Ahven suuta anneksivi, Veen kalaset kauloavi. Jopa vaan minun poloisen, Jo kohta poloisen lapsen, Sisar saapi siikasina, Veikko haukina vetävi, Emo appo ahvenina, Iso kaikkina kaloina. Itken kurja kulkuani.
Suu leveässä hymyssä tyytyväisyydestä katseli Vihtori noita meluavia, vanhoja ukkeleita, jotka räpistelivät veneen pohjalla, levitellen vahvoja leukojaan ja näytellen koreita kitaksiaan. Joka nykäisyllä meni täky, ja kuudes ahven tarttui kuolleeseen särkeen, jonka veneestä löysimme.
Mutta sen ratkaisi kuningas itse omalla arvovallallaan. Tuokaa tänne kala! hän sanoi. Oikea kala! Tuotiin suuri, kyrmyniska ahven korkean neuvoston eteen. Ja tuokaa sitten kultakala! Tuotiin myöskin kultakala. Kuningas katseli rypyssä otsin hetken niitä kumpaakin ja kaikki koko valtasalissa vapisivat peläten päätöstä, joka tällä hetkellä askartelihe esille hänen aivojensa kammioista.
«Pyhitetty olkoon«, kertoi Johannes; mutta nyt tuli veli Jaakko tupaan tuoden suuren ahvenen, joka oli tarttunut hänen onkeensa. Johanneksen silmät kääntyivät ahveneen, joka vielä kimpuroitsi ongessa, ja hänen piti nyt ajatella kävikö ahven raukan suupieluksiin kipeästi tuossa riippuessa. «Sinun nimesi«, luki äiti. Nyt sattui Jaakko yskimään, niin ettei Johannes kuullut oikein äitinsä sanoja.
Hänestä tuli kuuluisa maalari, jolla toimellaan hän hankki itselleen omaisuuden, ja olen kuullut, että hän omassa kodissaan oli hyvin kehittynyt ja innokas politikoitsija, vaan seurassa hän oli aina mykkä kuin ahven, sillä hän ei voinut koskaan unohuttaa pientä majaa suolla.
Mutta samassa entistä riemuisemmin huudahti: "Mutta nyt se itse jepeuna tarttui! Nyt on leikki kaukana, kyllä ei kestä neuvot nyt." "Antelehan vähän perään minkä voit", sanoi Tapani ja naurusuin katseli kun pojan onkisiima sirisi vedessä, kun ahven sitä sinne tänne huiruutteli.
Sen rannat ovat hyllyvää hetettä, vesi on mustaa, ja sen pohjaa ei ole kukaan mitannut, ja ainoa asukas siinä on mustaselkäinen, kyrmyniskainen ahven. Tuommoiseen lampeen minä tahtoisin upottaa itseni, jos kerran tekisi mieleni maailmasta kadota kenenkään tietämättä... Hyi, elkää sellaista puhuko...
MARIA MARTOLA. En ollut tietävinäni, mutta tiesin ... tiesin ... tiesin... Saamatta henkeä se hyvän aikaa aukoili suutansa, niinkuin vedestä nostettu ahven, näin... Sitten alkoi ruumis nytkähdellä, vavahti pari kertaa, kouristui, eikä suu auennut enää... Ja minä aloin uskotella itselleni, etten ollutkaan lapsen surmaaja ... että se oli kuollut oman kuoleman ... enkä juossut jokeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät