Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kaikki ikä-ero, kaikki sukupuoliero, kaikki eri kehitys-asteiden, kansallisuuksien ja outojen olojen luomat raja-aidat tuntuivat heidän väliltään rauenneen. Tuska, elämäntuska, entisyyden ahdistus ja nykyisyyden käsittämättömyys oli heidät hetkeksi yhdistänyt. He lähestyivät jo kaupunkia.
Jonkinlainen mielen ahdistus, jonka hän osasi salata kaikilta muilta, painoi hänen rintaansa: hän syytti itseänsä pelkuruudesta ja yritti jo jos kuinkakin monetta kertaa antaa käskyn yläpurjeen käärimisestä kokoon, odottaakseen Vanloota.
»Oh!» Hän katsoi kasvoissa karskin riippumattomuuden ilme alas jokeen, »minullahan on tarpeen tullen kynäni!»... Kumea ahdistus nousi häneen nyt, kun hän oli kohtaava isänsä. »No, sen tutkinnon sinä helposti suoritat ensi vuonna.» »Luuletko minun sitä epäilevän, äiti? siellä oli kolmesataa, kaikki minua typerämpiä, jotka läpäisivät.
Kohta alkoivat hänen hampaansa kalista, hänen kätensä vapisivat, hänen rintaansa ahdisti; hänen sydämensä sykki rajusti ja tuntui toisin vuoroin kuin pysähtyvän, ja hänen kurkkuansa kuristi niin, ettei henki tahtonut päästä kulkemaan. Hirveä ahdistus valtasi hänen sielunsa samalla kun ylivoimainen kylmyys turrutti häntä luihin ja ytimiin saakka.
Hän pelastui, ja vielä hän oli viisi vuotta valtion peräsintä hoitamassa. Voimat olivat kuitenkin tuntuvasti vähenneet, ja hän vanhentui nopeasti seuraavina vuosina. Häntä rupesi vaivaamaan hengen ahdistus ja ainoastaan vaivaloisesti hän taisi kulkea portaita ylös. Maria Teresia ei ollut koskaan pitänyt huolta terveydestään ja käytti vastahakoisesti lääkkeitä.
Ja tuossa he istuvat, nuo sadat ihmiset, ja katsovat häneen ja odottavat häneltä lohdutuksen ja virvoituksen sanoja tänä suurena rakkauden juhlana. Mitä pitää hänen sanoman heille? Tuskallinen ahdistus valtasi hänet silloin. Ja tämä ahdistus nuoressa kirkkoherrassa oli ankarampi kuin kymmenen vuotta sitten nuoressa ylioppilaassa. Monenlaiset tunteet liikkuivat tällä haavaa seurakuntalaisissakin.
Kun Jeanne oli päässyt vuoteeseen, hiljeni kipu hiukan, mutta hirveä ahdistus vaivasi häntä, ylenmääräinen raukeus oli koko hänen olemuksessaan, jokin kuoleman aavistuksen tapainen salaperäinen tunne kosketti häntä. On hetkiä, jolloin kuolema hipaisee meitä niin läheltä, että sen henkäys jäädyttää jo sydämemme.
Hän huusi silloin Naomia luoksensa ja sillä aikaa, kuin tämä istui hänen vieressänsä ja puhui lohdutuksen sanoja, oli kaikki taaskin hyvin, mutta niin pian kuin tämä meni pois, vajosi taaskin hänen rohkeutensa ja ahdistus tuli sijaan.
Eikä hän kuitenkaan voinut sitä estää, vaikka hän vapisi pelosta että Jooseppi sitä huomaisi. Vaan hän ei sitä huomannut. Mitä rippilapsi tuolla puun latvassa häneen koski. Pari kertaa oli hän katsellut Wappua niinkuin jotakin oravaa katsellaan, ei muuta mitään. Näin ajatteli hän itsekseen ja kummallinen ahdistus valloitti hänet.
Ei kumpikaan tahtonut nukkua ensin eikä häiritä toisen nukkumista. Henrikissä oli jonkinlainen ahdistus: olisi tehnyt mieli sytyttää taas kynttilä, puhua jotain lapsellisempaa ja nauraa ennenkuin nukkui, mutta sen sijaan hän hyvin varovasti kääntyi toiselle kyljelleen ja rupesi teeskentelemään nukkuvan hengitystä.
Päivän Sana
Muut Etsivät