Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Felldner, jonka huulilla oli epäilijän hymy, silmäili tätä kaikkea kuin pilvestä korkealta vuorelta. Nähdessään uuden parin tulevan riensi tohtori heitä vastaan ja sanoi: Tämä on vanhan Venetsian yö rediviva... Juokaamme meidän kaikkien onneksi! Ja hän tyhjensi kaappinsa suurimman pikarin lahjottaen sen sitten Adelsvärdille. Alkoi jo olla aamu.
Adelsvärdille jäi vanha paikattu pursi; tämä olikin käynyt hänelle rakkaaksi. Hän osasi vähän kaikkea; samoin vanha puutarhuri. Niinpä he yhdessä nikkaroitsivat veneen kimpussa, saivat siitä tiiviin ja vakavan, pystyttivät sen keskikohdalle kevyen teltan, jonka esirippu voitiin kääriä kokoon ja vetää syrjään. Uusi, mainio airo, jossa oli leveä joustava lapa, saatiin Trovason veneveistämöltä.
Hän antoi Adelsvärdille pulvereita ja pullon ja jatkoi puhettaan leikillisen epäilijän tapaan, mikä oli suuren sydämen verhona: Tuossa on kiniiniä tässä antipyriiniä ja tämä pullo sisältää bromikalia! Kaikkea, mitä minun verstaastani löytyy, saat vapaasti käyttää mutta en oikein mielelläni antaisi antifebriiniä enkä morfiinia.
Adelsvärd selitteli eikä hänen tarvinnut muuta kuin antaa vihjauksia. Pikku Maria käsitti pian ja tarttui kohta asian ytimeen kovasti ihmetellen, mitä kaikkea toinen tiesi, ja itse sepittäen tähän satuun omia lapsenrunoja. Ja Adelsvärdille kävi kaikki taas uudeksi. Venetsia tuli lapsen ihailussa ja pelossa uutena kokemuksena hänen sieluunsa.
Hän aikoi juosta Adelsvärdiä vastaan, mutta malttoi mielensä ja rupesi kokoomaan kukkia maasta. Sitten hän ojensi Adelsvärdille ne ja kätensä. Adelsvärd istuutui hänen viereensä. Puutarhan hiljainen rauha otti heidät huomaansa. Saman päivän iltana suoritti vanha raataja mestaritempun.
Adelsvärd koetti selittää ... mikä oli hänen ensi vaikutelmansa tästä saaresta ja miten siihen kuului pikkuinen kalpea kaunotar parka, yksinään keskellä teräksensileätä merta. Hänen sanavarastonsa kului loppuun, hän änkytti ja tavotteli selityksiään, ja pikku Maria kävi aremmaksi ja loittoni. Nyt Adelsvärdille selvisi, ettei hän ollutkaan ajatellut kuvansa suunnitelmaa valmiiksi.
Mutta hän huomasi joka kerta, milloin Adelsvärdin mieli oli kokonaan hänessä kiinni, ja hänestä tuntui se olevan hänen elämänsä ja hän antoi sen takaisin Adelsvärdille, puhtaana, eheänä, niinkuin peilikirkas vedenkalvo antautuu silmälle. Iltapäivä kului, painostavan lämpöisenä. Adelsvärd käveli edestakaisin pitkin käytäviä kivipöydän lähellä, polttaen yhtä mittaa pieniä savipiippuja.
Olisi vain pitänyt heristää sitä hänelle, Adelsvärdille itselle. Sillä nyt hiipi esille pikkuinen tytöntypykkä jolla oli makeissuu, orvokinsiniset silmät, pistosta selässä ja kartano selässä. Ei, vaikka piru perisi, ei! Adelsvärd polki maata, satutti omaan jalkaansa, pyörähti ympäri kantapäällään ja huusi: Maria! Tyttöä ei näkynyt oli juossut tiehensä, lymynnyt.
Hänen sieraimensa värisivät, ja pikku ruumis vapisi; hän heittäytyi sille tuolille, jolta Adelsvärd oli noussut; polvet tutisivat hänen allaan; silmät paloivat muoria kohti, joka säikähtyneenä väistyi kauvemmaksi... Minä lähden kotiin äidin luo sanoi Maria vihdoin, puoleksi Adelsvärdille, puoleksi muorille en minä voi olla täällä ilkeiden ihmisten kanssa.
Appel, rouva Letizia Davrilo, rouva paroonitar Emilia Koralinski! Luigi valmisti keveän illallisen jääpunssia, leivoksia, voileipiä, hedelmiä, liköörejä, makeisia, paperosseja ja sikareja mitä kukin halusi. Rouva Koralinski otti heti vahvan havannan mitä rouva Appel paheksui, pysyen itse edelleen hienon maailman naisena ja tarjoten Adelsvärdille kolme sormea.
Päivän Sana
Muut Etsivät