Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Mutta kun sitä ei näkynyt, käski hän Aaroa ottamaan kolme keppiä käteensä ja menemään tuonne noin sadan sylen päähän asettamaan tukevasti pystyyn ensimäisen kepin siihen paikkaan, johon hän viittaa. Aaro käveli nyt arviolta sata syltä ja asettui katsomaan, mihin herra viittaa kepin pantavaksi.
Sen kuultuaan heitti joka mies syöntinsä ja joku heistä sanoi kaikkien puolesta: Hyvä, Aaro, kun sen sanoit! Kuollaksemme olisimme syöneet, niin tuntui ruoka makealta. Nyt täytyy elää sydänrasvoillamme sinne vesipaikalle asti. Mutta sitten me keitämme ja syömme ja syömme ja keitämme ja elämme kuin herrain hevoset laihossa. Muutamat joukossa murisivat, kun ei nyt menty sinne asti.
Kenenkä lohet viihtyisivät tuollaisessa aarniometsän pimittämässä jääkylmässä joessa? Sitäpaitsi koski tuolla, koski täällä. Aaro yksin uskoi lohiin.
"'Siksi', sanoin minä, 'siksi kun Hiisikoskessa on ollut mylly ylimuistoisista ajoista, mylly, joka aina on antanut jauhoja. Sen omistajana oli ennen tätä nykyistä Aaroa hänen isänsä vanha Aaro. Hän oli saanut myllyn isältään ja eikö sekin liene saanut isältään, ja sen tähden isossajaossakin lohkaistiin myllylle eri palsta. "'Mutta paperien mukaan...
Aaro ajatteli, ettei Matista maanmiestä tule, koska ei viertomiehiin mieltynyt, ja alkoipa häntä hieman harmittaakin, kun kallista aikaa piti nyt menettää lapsen katsontaan.
Väliin sentään Venäjän herra molautti suurta kieltään ja nauraa hörhötti mielissään. Aaro pääsi kaikkein ensimäiseksi syömästä, hyppäsi ylös ja sanoi: Nyt on paras kalansyöntiaika, ei saa olla laiskana! Ne siinä kuuden ja yhdeksän välillä ovat nälkäisimpiä. Hän viskasi uistimensa veteen ja alkoi virvellään vedellä, mutta ei kuulunut mitään.
Mutta kuurassa onkin partanne, sanoi Aaro nauraen. Elä hiidessä! Katsokaa vaan kuvastimeen, niin näette. Herra otti taskustaan pienen kuvastimen, johon katsottuaan näki partansa ja tukkansa valkeassa kuurassa. Hän sukaisi kädellään partaansa ja tukkaansa ja virkkoi: Huh, mitä tämä on? Miehet nauroivat mutta Aaro sanoi: Aamun tuuli hieman kallisti nuotion savua teitä kohti.
"Kyllä ne nyt ovat koko näkemykset", mutisi Aaro hammasta purren. "Voipas perhana! kun en tullut tuota ensinkään ajatelleeksi, eikä nyt tule edes sekään Annaleena kotiin, jotta saisi sen edes pestyksi." Tulihan se Annaleena viimein. Oikein läähätti eukko parka, kun oli niin kovasti juossut.
Eikä hän saanut sanaakaan suustansa. Sen verran juuri kykeni, että pakoon ehätti tallin vinnille, ennen kuin neljäs korvapuusti tuli. Siellä renki Aaro jo oli makuulla. Hän oli vanhan puoleinen, herännyt mies. Valvoi vielä, kun Yrjö tulla puukkasi ylös ja alkoi purkaa mielensä katkeruutta.
Muuta neuvoa ei siis Leppiniemelläkään ollut, kuin luovuttaa omaisuutensa velkojilleen. Vuosi oli nyt kulunut siitä kuin Aaro oli ensi kerran ilmaissut naimahankkeensa vanhemmille. Kukaan ei siitä ollut sen enempää puhunut. Eräänä iltana olimme taasen isän ja äidin kamarissa tavanmukaisessa perheneuvottelussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät