Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Eikä ollut Yrjössä vastustajaa. Sanattomana seurasi hän mukana; laihtunut hän oli ja kalpean harmaa kasvoiltaan, ruumis vetelä ja käynti ryhditön. Aaro saarnasi pitkin tietä häntä kulettaessaan, puhui saatanan viettelyksestä ja helvetin tulesta. Yrjö kuunteli; ei hän paljoa tajunnut, ei monta sanaa mieleen tarttunut, mutta hän kuunteli kuitenkin tavattoman sävyisänä.
Aaron toinen jalka oli taivutettu tyynyksi alle, toinen riippui vapaana alaspäin pöydän laidalta. Se riippuva jalka se aina antoi tuntuvan potkauksen lähellä olevalle kätkyelle joka kerta kuin siinä nukkuva pikku Matti pikkuisenkaan nirahti. "Kärpäisten käsissä se mahtaa kiukutella", tuumaili Aaro itsekseen, "ja ihmekös se onkaan. Ovat heittiöt syödä minultakin koko päälaen.
Aaro antoi virran viedä uistintansa uloskinpäin, mutta menestys oli yhtä huono. Minä pelkään, että ne kaipahtivat savuja ja tulia, sanoi Aaro tuokion perästä, veti uistimensa maalle ja käveli rantaa myöten sadan askeleen verran ylemmäksi. Kun hän viskasi sieltä uistimensa jokeen, tarttui heti suurin kaikista lohista, joka oli viedä Aaron mukaansa jokeen.
Joka mies rupesi nyt katsomaan Mikon osoittamaan suuntaan. Aaron ja Aron Pentin kaula ja korvalliset rupesivat muuttumaan tummanpunakoiksi, ja mustat silmätkin alkoivat kiilua outoa valoa. Vihasta turtuneena Aaro viimein sanoi: Se helvetin joukko on taas meidän porojamme teurastamassa! Tuossa suon laidassa on suuri hete, sen luokse ovat asettuneet taas lihan tekoon.
Ei ne tuon järven ympärillä kaikki ole, niitä on pitkin rajan vartta, sanoi Aaro kärsimättömästi. Nyt kääntyivät puheet porojen varastamiseen ja niitten paimennukseen. Vartioipa poroja miten hyvin tahansa, on niillä toisella aikaa kuusta halu kohota tänne tunturimaailmaan, ja silloin ne nuo rajantakalaiset ovat niitten niskassa: karja karjan perästä viedään, eikä niistä yksikään palaa.
No sitä on täällä, ja vielä lohia, joita ei monen rauhan majan seinävieressä loiskahtelekaan, sanoi Aaro varmasti. Se lohijuttu minusta kuitenkin tuntuu sadulta, kunnes sen näen, sanoi valtion herra ja nousi lähtevän näköisenä. Kaikki miehet olivatkin jo syöneet, käyneet juomassa ja poltelleet piippunsakin.
"Elä hitossa kaikkia juo!" sanoi Aaro ja tarttui kupin laitaan. Aappo ei hellittänyt, joi vaan. "Anna minulleki! Anna minulleki!" ja useita käsiä tarttui yhtähaavaa kupin laitaan. Aapon täytyi hellittää ja kilvan ryypättiin velli viimeiseen pisaraan. "Velliä! Velliä! Velliä! Leena, Velliä! Leena! piisaako velli?! "Velliä! Velliä! Velliä! "Kyllä te olette aika eläimiä", tiuskui Leena.
Mutta parasta lienee, sanoi valtion herra, että Aaro lähtee niitä jo etukäteen pyytämään ja pyytää niitä niin ison läjän, että riittää meille joka miehelle. Ei tarvitse vielä lähteä, sanoi Aaro. Kyllä niitä saa sinä aikana, kun toiset tekevät tulia. Satua tuo lienee. Ei ole satua, vakuutti Aaro. Siellä on kaloja paljon, eikä yksikään ole nähnyt pettymystä.
Juotiin sitten kahvia ja odotettiin kirkko-miehiä. Hei vaan! huudahti paimen Aaro. Jopas Samu ajaa tuolla kujansuussa vieraan oriilla sen vieraan tytön kanssa kotiin.
Se erikoinen, karu, mutta samalla joskus aito lyyrillisyyteen puhkeava nuorekas uhkamielisyys, jota olemme tottuneet pitämään pohjalaisten puukkosankarien tunnuspiirteenä, antaa Aaro Hellaakosken esikoiskokoelmalle hyvin yhtenäisen luonteen. Sentimentaalisuudesta sen sanan niin hyvässä kuin huonossakin merkityksessä on hän kemiallisesti puhdas.
Päivän Sana
Muut Etsivät