Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Kermaa he eivät saaneet, mutta tuvan lämpö painosti suloisesti ja kohta nukahtivat matkustajat kuka mihinkin, pitkin penkkejä, rauhalliseen uneen. Valkeni sitten aamu kirkkaana, tyynenä. Talon väki heräsi. Emäntä ihmetteli kuin itseksensä: Kenenkähän lapsia siihen on tullut semmoinen liuta! Olipa nää vaikka kenen ... eto elävät, arveli siihen isäntä. Väki hajosi töillensä.
Mutta Kari hillitsi suuttumuksensa ja virkkoi rauhallisesti: Eto haavasta aikamies kiukuttelee. Vähitellen miehet pihaan noustessa tyyntyivät, ja kun huudettiin ruualle suureen tupaan, unohtuivat reitalaiset ja äskeinen kahakka höyryävän naurispuuron ja piirakkain ääressä. Syötyä pantiin taas karkeloksi ja lauluksi.
Mutta porsas livahtikin taas käsistä, vinkasi vain kerran ja poika oli revetä naurunsa remakkaan. »Nyt jos olisi Pakarisen Veikko nähnyt, kun ne menivät nenälleen!» Pääsivät siitä miehet ylös, pyyhkivät hikeänsä ja Antti päivitteli: »Eto elävä! Minkälaisen lämpimän antaa.» »No ei luulisi!
Menköön...! Olipa tuo vaikka kissan hännässä, ... eto elävä! tuskastui vihdoin lukkari.
Hän hakkasi nyt aivan uhalla, perkoi kirveellä miltei umpimähkään ja viimein myrtyi niin, että hakkasi haloiksi petäjän, jota oli ikänsä säästellyt omiksi ruumiskirstulaudoikseen. Hän hyökkäsi petäjän kimppuun raivoissaan, kuin olisi se ollut itse Kenonen, ja huusi sille äkäisenä: »Siinäkö sinä törötät koko ikäsi ... eto känttyrä!»
"No tokko tuo muuta tarvitseisikaan kuin oppia!... Ei ole monta koulun käymätöntä tyttöä viisaampi, vaikka on niin monet vuodet sitäkin Join tyttökouluakin käynyt." "Ja sitten on kumminkin niin olevinaan ja kyyhöttää kuin mikäkin siipilintu ... eto kana", yhdyin minä rouva Kotosen panetteluun jo rohkeampana ja me aloimme maalata Elliä.
Jo syytteli Kaino Josefiina itseäänkin, soimaillen itkun seasta: Syntiköhän vai pahuus liekin saattanut ihmisen laittamaan lapsensa yksinänsä ja turvattomana näille maailman teille kiertelemään... Ikään kuin tättä siirapitta ei olisi ihminen elänyt ... eto herkutta!
"On... Hyvä ruokakalahan se on Onkaman muje... Vaikka osaavat nuo Onkamolaiset siitä hintaakin nylkeä, jotta on jo kohta sianläskin hinnoissa ... eto kala!" myönnytteli nyt jo ukko Ikonen ja niin jatkui keskustelu läpi kaiken, mikä kalastukseen kuuluu. Vihdoinkin vaelsimme toki Nenosen lampea kohti. Olin pukeutunut parhaaseen pukuuni ja kammannut kauniin tukkani hyvin aistikkaaksi.
Suutuksissaan kätki hän sen heiniin ja ähisi viinalle: »Tuotakin lientä piti sille Hyvärisen kohmulle ostaa ... eto tytöstä vielä!... Eikö hän viinoitta eläisi sekin!»
Rahtilaiset katselivat pieksämistä rauhallisina, lapset juoksentelivat ympäri tupaa, vaimoväet itkivät ja Anna Liisa veti Ihalaistaan takin liepeestä, rukoillen: »Ihalainen... Kuule, Ihalainen!... Elä nyt tapa tuota eto ketaletta, Ihalainen!» »Kova se on tuo Ihalainen vainajanakin tappelemaan!» ärähti muuan rahtilainen. »Kova!» murahti siihen toinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät