Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Te ette voi uskoa, kuinka hyviä ihmiset täällä ovat; kyllä sen saatte vielä kokea. Joko olette paljon maailmassa liikkuneet?" "En juuri ollenkaan. Isäni oli myös opettaja, hän kuoli kun minä olin kuusivuotiaana, ja pian sen perästä kuoli äitinikin; sitten tulin seminaarin normaalikouluun, siitä seminaariin ja tänä keväänä määrättiin minut tähän.
Jumala ei ole sitä lukeva synniksi meille. Näet, nämä olen minä niiden kuuden neljättä vuoden kuluessa, jotka olemme eläneet, säästänyt ilman mitään petosta, ja onhan siinä vähän äitinikin perintöä. Ota sinä ne nyt ja sano sen olevan omaasi. Se tekee isännän onnelliseksi, varsinkin kun hän ymmärtäväisyydessään on sitä jo ennakolta aavistanut. Mitä sinä niin kummastellen katsot?
He ovat huoletonta väkeä, joilla ei ole mitään syvempiä ajatuksia, periaatteita. Heiltä ei neitonen voi mitään hyvää oppia, päinvastoin. Enostani on minulla, Vilhelm kulta, toisellainen ajatus. Hänellä on päinvastoin hyvinkin paljon tuollaisia itsenäisiä ajatuksia, joilla hän useasti saattaa äitinikin hämilleen. Jos hän on aikoinaan juonut ja korttia lyönyt, en minä häntä tuomitse.
Minä sain luvan äitini kanssa mennä Vierimälle, ja me hyvin mielellämme menimmekin, sillä äitinikin sanoi jo täysin kyllästyneensä tuohon Tolpan Pirjoon. Kun olimme juuri päässeet Vierimälle ja äitini oli kertonut surunsa talon väelle, tuli vaarikin sinne. Vierimän ukon kanssa rupesi hän katsomaan lautoja, kirveitä ja köysiä, joita näkyi olevan runsaastikin.
Minun tätini on suuresti mieltynyt häneen, ja samoin äitinikin. Hän käy usein heidän luonansa illoin ja hänellä on silloin työ mukana. Vikkelä, älykäs pieni olento, rikas kauniista ajatuksista. Pyhäpäivinä, kun on kaunis ilma, kuljemme yhdessä vainiolla." "Hän on ollut teille lohdutukseksi, Tom." "On kyllä." "Hän rakastaa teitä?" "Siitä olen varma; hän on tunnokas, kiitollinen lapsi."
Hän ei itse hoitanut palvelusväkeä, mutta tahtoi omin silmin vakuuttaa itseänsä että heitä huolellisesti hoidettiin. Neljättäkymmentä vuotta menestyi kaikki, mutta silloin tuli loppu, tallirenki parani, mutta isoäiti kuoli, isäni ja äitinikin kuolivat. Kerttu voi kertoa sinulle siitä, hän seisoi kuolinvuoteiden ääressä. "Isoisäsi kadotti heidät kaikki kolme!"
Minä rupesin paukkaamaan ja möykkäämään niin kovin, että lapset ja vanha äitinikin heräsivät. »Nyt pitää tehdä loppu vaimoni ylivallasta ja kerrassaan riisua häneltä ne luulot, että hän pääsee minua hallitsemaan», ajattelin minä. Vaimoni tuli kyynel silmissä minua hillitsemään, mutta siihen sijaan että olisin totellut, löin minä häntä kasvoille!
Jos olisit nähnyt niin paljon sodan kauheuksia ja vaaroja kuin minä, niin luulenpa, että myös sinunkin rohkeutesi episi saattaa sellaista onnettomuutta rakastetulle kaupungillesi. Sodan kaikkien kurjuuksien näkeminen myös varsinaisesti joudutti äitinikin kuulemaa.
Tulin näet ajatelleeksi, että lähellä mökkiämme kasvoi koivuja ja niissä paljon varpuja. Minä osoitin äidilleni vispilää, jolla hän velliä hämmenti, ja sanoin kyllä jaksavani kuoria vispilävarpuja, jos vaan äiti niitä itse iltaisin sitoisi. Sen piti äitinikin mahdollisena ja hän sanoi: sitä työtä sinä olisit kyllä voinut tehdä jo vuosia ennen, vaan kyllä nytkin vielä on aikaa.
Paremp' on tytön nyt yksin Rauhoittua. Kenties kohta Väinö tääll' on. Moista miestä Odotamme orren alla, Ei pihalla. VANHA JOUKO. Totta, totta. Mut minuss' on outo tunne: Aina kun lähell' on onni, Vaara väijyvi lähinnä. TAINA. Taatto auta, väistä vaara! Menevät pirttiin. Pois menivät vanhempani. Miks' ovat minulle kahle Omaiseni äitinikin? Nyt hengitän keveämmästi: Luonto suo minulle rauhan.
Päivän Sana
Muut Etsivät