Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
"Noaid matkustaa kuolletten valtakuntaan, rukoilemaan hänen kuollutt' äitiänsä, ett'ei tämä enää kiusais häntä." "Ysss hiljaa!" kuiskasivat kaikki, "Noaid nukkuu!" Olga, hän laskihe taas pulkkaansa ja ajoi eteenpäin. Uskonnollisen haaveilun keskellä viel' yks palanen rauhallista, uinailevaa pakanallisuutta! Vastaan inttailu oli voittavana.
Mutta muistakin syistä oli hänen tunteilleen vastenmielistä kertoa muille tämän aamun tapahtumista ja siten ikäänkuin häväistä ne. Hän jätti kysymyksen vastaamatta ja sanoi sen sijaan: "Jos kuningas vastustaa äitiänsä, hallitsijatarta, niin kuinka hän sallii minun, nuoren tytön, hallita itseään."
Vanhin poika pysyy jo kiini atran kuressa ja tytär auttaa äitiänsä navetossa. Eräänä sunnuntaina istuvat he taaskin kaikki yhdessä viherjällä kunnahalla Ristilammin rannalla. Katrin kädessä oli virsikirja josta hän ääneen luki päivän evankeliumia. Muut kuuntelivat hartaasti lakittomin päin.
Kyllä se koskee kovasti, kun omaisia niin kuolee, vaan sille ei mitään voi. Minulla ei näytä olevankaan onni myötäinen; kolme vuotta sitten jäin leskeksi, ja ainoa lapsi, mikä minulla olikin, seurasi äitiänsä hautaan. Hän oli jo aikaihminen, tytär, josta minulla olisi ollut paljo apua talouden hoidossa, mutta poissa, ainiaan poissa, on minun rakas lapseni, minun Kaarina tyttäreni!"
Mutta lapseni tuli paremmaksi kuin itse olin, hän ei unohtanut vihattua äitiänsä, vaikka kyllä tiesi ja tiesithän sen että ainoa keino saadaksesi hyvää nimeä ja mainetta oli olla poissa täältä ja muiden kanssa kirota minua." "Sen tiesin; vaan se ei ollut koskaan mieleeni." "Jos sinäkin olisit ollut itserakas, niin olisit sen tehnyt.
He odottivat hiljaisuudessa, toinen toistansa taikka laattiaan katsoen, ihmetellen, mitä nämät tunnit tuottanevat, peläten myöskin, ja samalla kuin he halasivat, että tästä epätiedosta loppu tulisi, he tätä loppua kammoivat. Helenaa ahdisti tämä pelko kovimmin, sillä hän oli ruvennut rakastamaan imettäjää niinkuin äitiänsä.
Niistä ei löydetty paljon syntejä Helenalle; tosin kyllä kaikellaista pientä, mutta ei mitään semmoista, joka olisi tehnyt välttämättömäksi verilunastusta. Ei hän ollut mitään erityisiä epäjumalia pitänyt, ei juuri myöskään turhaan lausunut Herran nimeä, ei ollut tehnyt työtä sunnuntaina, ei ollut muistaakseen myöskään loukannut isäänsä tai äitiänsä, eikä ketään tappanut.
Harvalukuisinakin ja nälkääntyneinä, supistuneina pieneksi joukoksi, mikä tuskin enää riittää kätkemään äitiänsä vihollisen silmiltä, ne silti asettavat siirtokunnan järjestyksen uudestaan voimaan, pitävät huolta kipeimmistä tarpeista, jakavat uudelleen keskenään tehtävät onnettomuuden ajan tavallisuudesta poikkeavien välttämättömyyksien mukaan ja ryhtyvät empimättä työhön kärsivällisyydellä, innolla, ymmärryksellä, kestävyydellä, jommoista ei usein tapaa luonnossa, vaikkakin suurin osa olijoista osottaa enemmän rohkeutta ja luottamusta kuin ihminen.
"Minä olen kuullut koko saarnan, enkä taida huomata muuta kuin että se on aivan viisaasti ettei tee itseänsä ... ei, se voi olla sama, mutta äitiänsä onnettomaksi." "Mutta, Dora kulta, sinä rakastat papiksi aikovaa?" "Sinun kanssasi ei voi puhua vakavasti, muutoin olisi minulla jotain sanottavaa." "No, puhu!" "Niin, näetkös, hän on kosinut." "Siinä sen näet!" "Niin, mutta minä harmistuin."
Saarnailemisen huhu perustui seuraavaan: Surtuaan äitiänsä ja itkettyään itsensä melkein piloille, oli Helenalle istuessa eräänä hämärän hetkenä omassa huoneessansa, tullut semmoinen lohduttava ajatus, että oikeastaan tuo sureminen oli mamman tahtoa vastaan, sillä mamma oli nyt "siinä", yhtä "sen" kanssa, ja siis paljon elävämpi kuin Helena itse elävimmillään ollessaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät