Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
"Jesus Kristus!" huusi Martti, kotvan aikaa säikähyksissään tuijoteltuaan "minne on Delphiini joutunut? Jos myrsky on ajanut sen eteläänpäin, olemme ijäksi päivää hukassa!" "Se olisi kauhistuttavaa!" sanoi Leo hämmästyneenä. "Voi rakasta äitiäni! Varmaan hän murtuisi murheesen, jos hän kadottaisi minun! Mutta me emme saa vielä heittäytyä toivottomuuteen.
Riistettyänsä isältäni hänen siveellisen arvonsa sillä perättömällä väitteellä, että hän pitää kaniineja suuremmassa arvossa kuin ihmisiä, alkoi hän ahdistaa viatonta äitiäni uskonnon puolesta ja kyseli milloin hän oli kääntynyt katoliseen uskoon, perustaen kysymystänsä siihen, että äitini oli herennyt ostamasta tavaraa protestanttiselta kauppiaalta ja sen sijaan ruvennut kauppaa tekemään katolilaisen kanssa."
Hiljan luettua kirjeen, huudahti paroni: »Tämä on mahdotonta!» »Herman, mitä sanot! Miksi olisi tämä mahdotonta? Eikö minun ole velvollisuuteni mennä kuolevaa äitiäni katsomaan, koska hän sitä hartaasti toivoo? Mitä saattaisin halukkaammin tehdä, kuin tämän toivon täyttää?» »Esimerkiksi noudattaa minun mieltäni sen pitäisi olla sinulle tärkeämpää, ja minun tahtoni on, että sinä jäät kotiin.»
Hän oli jotensakin kaunis, mutta kasvoissaan oli kummallisen sekava kuvaus. "'Lapsi kultani', sanoi hän painaen nenäliinansa kuivia silmiä vastaan, 'tahdon koettaa olla sinulle äitisi sijassa. "'En ensinkään muista äitiäni', vastasin jurosti. Hän katsoi hämmästyneenä minuun, syleili minua kuitenkin ja tahtoi viedä minut sisään. "'Kiitoksia täti, menisin mieluummin maata, olen väsyksissä.
Hyvästi, kapteeni!" hän lisäsi. "Hyvästi Hannu! Jos en palaa, niin rukoilkaa puolestani. Lohduttakaa äitiäni, kapteeni! Minun täytyy tehdä velvollisuuteni taikka kuolla." Ei maksanut vaivaa koettaa häntä pidättää. Hän pudisti matkakumppaniensa käsiä ja jatkoi matkaansa. Kapteeni ja Hannu kokivat kyllä epätoivoisilla ponnistuksilla häntä seurata, mutta se oli turhaa.
Niin kului aika matalassa mökissämme, levollisesti ja hiljaa, niinkuin kuu valaisee unen helmassa olevaa laksoa. Harvoin tuli meille joku vieras muuta kuin leikkuu aikana, koska äitiäni tahdottiin päivämieheksi.
"Mikäs nyt on?" kysyi herra Wilding. "Tarkoitatteko olleenne Löytölastenhuoneessa?" "Varmaan; ja sitä en häpeä tunnustaa." "Sillä nimellä, jota nyt kannatte?" "Nimellä Walter Wilding." "Ja rouvasnainen?" Rouva Goldstraw herkesi äkisti ja katseli nähtävällä levottomuudella kuvaa. "Tarkoitatte äitiäni" keskeytti Wilding.
Olen nimittäin arvellut tuon salaamisen tapahtuneen sitä varten, että minä ilman mitään sukulaisuuden varjoa oppisin rakastamaan vieraitakin ihmisiä, ja kun minä muoria rakastin, niinkuin molemmat hyvin näkivät, jopa rakastin kuka tiesi enemmän kuin äitiäni, niin he antoivat asian niin olla aina siihen saakka kuin luulivat minun alkaneen paremmin ymmärtää ja käsittää elämää ja ihmisten keskinäisiä suhteita.
Mutta, herra Liborius, minulla on suuri ja luja luottamus Jumalaan, ja kun ei muita neuvoja ole minulla tarjona, joilla voisin pelastaa äitiäni tuon petollisen miehen vainoomisesta, niin tahdon minä mielellään panna henkeni alttiiksi. Jumala on varmaan minua auttava!"
»Huono kyllä», sanoi Tiina, »ja hän on teitä kovasti odottanut, sitte erittäinkin, kuin Niilo maisterin täytyi pois lähteä.» »Vai on veljeni jo lähtenyt pois! Voi, etten häntä saanut tavata! Tiina hyvä, minä olen kovin märkä, antakaa minulle kuivia vaatteita siksi kuin omani kuivavat, että minä pian saisin mennä äitiäni syleilemään.»
Päivän Sana
Muut Etsivät