Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Minä olin hetken aikaa vaiti, sillä Hughin sanat antoivat minulle uusia asioita ajatellakseni. Mutta sitten minä muistin äitiäni ja sanoin: "
"Te olette myöskin ollut sodassa, näen mä," sanoi Peter, kumartuen hiukan ja katsellen vieraan jalkoja. "Taivas! Molemmat jalat! Ja aivan läpi! Teillä mahtoi olla aika harmi siitä!" "Siitä on jo hyvin pitkä aika," sanoi vieras. Peter Halket heitti lisää puita tuleen. "Tiedättekö," sanoi hän, "minä olen koko ajan miettinyt, ketä te muistutatte. Nyt tiedän, äitiäni!
"Ei, hän on parempi, paljo parempi! Sinä taidat rakastaa äitiäni, näenmä". Minä en ymmärtänyt häntä; silmänsä kiilsivät niin kirkkaasti eikä hän näyttänyt ensinkään ylpeältä, päinvastoin, hän seisoi niinkuin rukoilevainen.
Minusta näytti siltä, kuin äitiäni olisi surettanut, kun hän näki minun seisovan huoneessa niin pelästyneenä ja outona, ja kun nyt hiivin yhden tuolin luo, seurasi hän luullakseni minua silmillänsä, jotka olivat vielä enemmän surulliset sen tähden kenties, että hän kaipasi jotakin vapautta lapsellisissa askelissani mutta tuota sanaa ei lausuttu ja aika sen lausumiseen oli mennyt.
Ystäväni", jatkoi hän kääntäen synkistyviä kasvojansa Peggotyn puoleen, sitten kuin hän oli seurannut äitiäni ulos ja laskenut hänet pois, päätänsä nyykäyttäen ja hymyillen; "tiedättekö emäntänne nimeä?" "Hän on ollut emäntäni kauan aikaa, Sir", vastasi Peggotty. "Minun pitäisi tietää se". "Se on totta", vastasi hän.
Hän oli hoitanut äitiäni tämän mielisairaana ollessa ja nyt hän huomasi pojassa saman käsityksen tuosta naisesta ruusuineen ja saman pelon joutua pahojen henkien valtaan. Kolme viikkoa tämän jälkeen minä taasen olin jalkeilla, vaikkakin kalpeana ja heikontuneena pitkällisen, kovan hermokohtauksen jälkeen.
Katso: minä en tiedä mitään Ristin Jumalasta, jonka opettaja olet... LYYLI: Minä pyydän ja rukoilen sitä. TUOMAS: Nouse! LYYLI: Minä en nouse, ennen kuin sinä nostat minut. Ja sitten minua surettaa se, että jos kuolen kastamatta, minä en koskaan enää saa tavata armasta äitiäni... TUOMAS: Ah! Kasta minut! Sen olet sinä äitini muistolle velkapää. Tuomas seisoo sisällisessä kamppailussa.
Nähdessään äitiäni hän asettui heti rintamaan, hänen päänsä rupesi tutisemaan pelkästä palvelemisen innosta, ja suuret kädet ne hiljalleen taputtelivat reisiä; koko mies näkyi tahtovan lausua; "käske vaan, niin kyllä tämä poika toimittaa!"
"Kunnioita isääs ja äitiäs, että kauvan eläisit maan päällä" sanoi Wilding huo'aten lausuessansa tätä Jumalan käskysanaa "Ollessani löytölastenhuoneessa en voinut ymmärtää miten noudattaisin tätä käskyä ja pelkäsin aina eläväni ainoastaan lyhyen ajan mailmassa, mutta myöhemmin tulin minä kunnioittamaan ja rakastamaan äitiäni syvästi ja hellästi, niinkuin minä vieläkin kunnioitan ja rakastan hänen muistiansa.
Mutta ellei äidillä itsellään olisikaan ollut riittävästi varoja, ei meillä sittekään mitään hätää olisi ollut. Eno, rikas huoltajamme kyllä olisi ollut apuna. Hän oli minulle aivan kuin isä, ja veljen rakkaudella kohteli äitiäni. Hän koetti surussa lohdutella ja usein, kun vaan liiketoimiltaan pääsi, oli hän vieraana pienessä kodissamme. Mutta vielä useammin juoksin minä enoni luona.
Päivän Sana
Muut Etsivät