Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
"Hyvänen aika, se on muudan hunningolle joutunut pappiparka", voivotteli rouva Aurell, sillä välin kun tyttäret kiiruhtivat vierasta vastaan, "hänellä on tapana asua täällä välistä, mutta meidän on niin vaikea pitää häntä täällä, kun täällä on joku vieras, sillä äijä on kovin siivoton tavoiltaan..."
"Tokkohan te pastori lienette kuullut, että Daniel, äijä parka, on sairastanut pari päivää, ja on nyt niin huonona, että luullakseni nyt parast'aikaa kamppailee kuoleman keralla, äijä parka..." Johansson kääntyi äkkiä poispäin; hänen suupielensä värähtelivät, ja terävät harmaat silmänsä täyttyivät kyyneleillä.
Siellä eli tuo vanha valkopartainen äijä vielä monta vuotta, oli ärtyisä ja kärttyinen kuin lapsi ja vietti päiviään istuen enimmäkseen suuressa nojatuolissa piippua poltellen ja tuijotellen tylsämielisin katsein eteensä. Juuri sellaisena on hän minun muistissani säilynyt. Vihdoin taittoi kaikkivapauttava kuolema hänen elämänlankansa joulukuussa vuonna 1841.
Ka en ou, sanoo äijä ja hymyilee samalla tyytyväisenä sille yllätykselle, jonka hän suomenkielellään huomaa minulle valmistaneensa.
"Tämmöisiä vieraita ja kaupantekijöitä sitä meillä kulkee! Tämä äijä pahuus oli kähminyt tuvasta leivän poveensa ja alkoi sen kanssa mennä könttiä tiehensä. Mutta minä satuin havaitsemaan hänet, sieppasin leivän pois ja toin sekä leivän että sen varastajan tänne, että itse saatte tehdä hänen kanssaan, mitä tahdotte, hi, hi, hi, hi", selitteli kätyri ihastuksissaan. "Kah pirua ... tekikö niin?
Sinulta pyydän ainoastaan, ett'et puhu kellekään liitostamme. Lupaatko! Huttunen. Sen toki lupaan. Hyvästi! Roponen. Jumalan haltuun! Juvakka. Aika äijä! Roponen. No, antakaa hänen olla rauhassa! Kipuna. Se on parasta. Roponen. Ei hän pahaluontoinen ole, vaikka pelkuri. Kipuna. Pelkuri, pelkuri! Juvakka. Siis Juhana ottaa pelastaakseen Matti-poikani? Roponen. Niin!
Ainoa, joka siihen aikaan kiusasi oli isävainajan muisto. Jaakko Jaakonpoika ei koskaan voinut saada varmuutta siitä, olisko Jaakko Matinpoika ikinä suostunut myymään Pihlajanientä. Hänestä aina vain tuntui siltä, ettei äijä olisi siihen suostunut.
Pirtiss' istui pitkän pöydän päässä pyhäaattona nyt mökin äijä, huokahtaen arkihuolistansa. Posken tyynnä painoi kättä vasten, lujaan kyynärpäänsä pöydän päähän, mutta silmä sivuun vilkui joskus, asunut ei tyynnä alallansa.
Se on totta, sanoi ukko, lyöden ystävällisesti olalle häntä. Me menemme ja jatkamme siellä keskustelua. He pääsivät sivukadulle. Eivätkä he olleet monta askelta astuneetkaan, kun äijä jo kiipesi pari porrasta matalalle, mitättömän näköiselle ovelle, jonka toisella puolen pari himmeästi valaistua ikkunaa kuumotti, ja sanoi: Tässä! Johannes ihmetteli. On sillä paikkansa, ajatteli hän.
Samalla tiedustelen häneltä, eikö paperivarastoani myöskin luovuteta haltuuni, voidakseni ryhtyä kirjoittamaan, sillä olenhan ammatiltani kirjailija. Ei shua, vastaa äijä. A jos shie tahot kiruttaa kirjan maatuskalle tai mutsholle, niin sano miulle ja mie tuon shiul bumagaa i kanvertin. No hyvä, tuokaa heti, sillä minä haluan kirjottaa sekä maatuskalle että mutsolle.
Päivän Sana
Muut Etsivät