Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Ester, joka ei vielä koskaan ennen ollut tuntenut rakkautta, rakasti kaunista ritaria tulisen innokkaasti, mutta samalla mitä hellimmästi, sillä hänen luottavaiseen mieleensä ei soveltunut ajatus, että se mies voisi mahdollisesti hänet pettää joka hänelle joka päivä pyhimmillä valoilla vakuutteli ääretöntä rakkauttansa.
Sen voiman, jota Heikki tarvitsisi, pitäisi olla suurta, itsenäistä voimaa; sen pitäisi olla niin elävää, että se täällä maalla, yksinäisyydessä, riippumatta tovereista, voisi sielussa ylläpitää tuota intohimoa, joka yksin voi suurta synnyttää. Mutta semmoista voimaa ei täällä ole. Se jäi sinne toverien keskelle ylioppilassalin pilaristoon. Täällä on vain hiljaisuutta ääretöntä hiljaisuutta!
Nyt lausui Mestarini: »Hiukan eespäin ojenna kasvosi, ett' oikein nähdä voit silmilläs tuon porton pörrötukan ja hänen irstaan olentonsa; kynsin likaisin ruumistaan hän ruopii, milloin käy kyyryhyn ja milloin pystyyn nousee. Thaïs hän on, tuo irstas, lemmitylleen mi lausui, kysyvälle: 'Suurta saanko kiitosta lahjastain? 'Ah, ääretöntä! Ja tämä riittäköhön silmillemme.» Yhdeksästoista laulu
Hän sillä asteella näkee, että koko maailmanavaruus ja elämä on vain täynnä yhtä Jumalaa, yhtä ääretöntä järkeä ja suloutta, sitä salaisuutta, jota me kutsumme Jumalaksi. Ei ole mitään pahaa, ei ole mitään ristiriitaa, kaikki on ikuisessa täydellisyydessä, kaikki on yhtä suurta elämää, jossa ei koskaan ole ollut mitään epäilystä, ei koskaan mitään ristiriitaa, ei koskaan mitään pahaa.
Mutta ääretöntä Jumalaa, joka itsessään on rakkaus, ei voida mitata äärellisin mitoin eikä inhimillisen rakkauden vajavuuksien mukaan. »Siitä huolimatta juuri meidän oman luontomme näkökanta on siveellisen velvoituksemme määrääjänä.
Töin tuskin voi hänen vaimonsa lohduttaa häntä, muistuttamalla hänelle sitä ääretöntä rikkautta mikä hänellä vielä oli, ja selittämällä hänelle kuinka siivosti pyhä Fransisko teki, kun tyytyi näin vähäiseen osaan.
»Toivottavasti me saamme sitä jonkun verran aatteellista työtä varten», sanoi Ernest. »Siitä olisi ääretöntä hyötyä.» »Niinkö arvelette?» sanoi piispa. »Minä en suuresti luota politiikkaan. Totta puhuen pelkään, että en ymmärrä politiikkaa.» Ernest oli hienotunteinen sellaisissa asioissa eikä uudistanut pyyntöään, niin kipeässä rahantarpeessa kuin hän tiesikin sosialistipuolueen olevan.
Mutta huomenna on uusi päivä, kesän kirkas juhlapäivä; silloin sinä käännät hohtavan pääsi kohti kirkkauden porttia, päin ääretöntä itää; valoa ja elämää kaipaavan pääsi käännät sinä aurinkoa kohden. Eikä petä sinua elämä, ei turhaan tarvitse sinun ikävöidä, sillä huomenna saat imeä taivaan kirkasta elämää. Silloin koko olentosi loistaa kirkkauden puvussa. Mutta minä?! Kuinka on minun laitani?
Samana päivänä oli kapteeni kirjoittanut kirjeen Anterolle ja varoittanut häntä tullimiesten tulosta. Se kirje oli maksanut ääretöntä vaivaa kapteenille. Varoittaa sitä, jonka hän toivoi sisimpään helvettiin! Mutta hänen täytyi. Antero voisi tavaransa kadottaa, mutta rikos se yhä liittyisi kauppias-vainajaan ja kapteeniin, jos mitään löydettäisiin.
Hänen kasvonsa ilmaisivat ääretöntä surumielisyyttä, ikääskuin hän hyvin tuntisi yhteyden minun ja tuon kuvan välillä ja ikääskuin ruusun-oksa hänen kädessään olisi sama orjantappurapensas, jonka päällä marttyyri makasi, mutta pienemmässä muodossa. Kirkon yksinäisessä hiljaisuudessa valtasi minut äkkiä sanomatoin tuska, rupesin hirmuisesti pelkäämään näkymättömiä voimia ja pakenin kiiruusti ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät