Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Sinun ei huoli ottaa sitä päällesi. Helmer. Heitä jo ilveilykset. Käsitätkös, mitä olet tehnyt? Vastaa minulle! Käsitätkös sitä? Kaikkina näinä kahdeksana vuotena, hän, joka oli minun iloni ja ylpeyteni, oli teeskentelijä, valehtelija, pahempi, pahempikin, oli rikoksen tekijä! Oh, tuota ääretöntä häijyyttä, joka piilee kaiken tämän alla! Hyi, hyi! Minun olisi pitänyt edeltäpäin arvata sitä.
Mutta liinakaapin edustalla vaipui hän maahan ja rupesi yht'äkkiä itkemään. Ensin itki hän intohimosta ja katkeruudesta, vaan vähitellen kaikki suli ja hän itki Henriette paran tähden, itki oman itsensä tähden, itki kaikkea tätä ääretöntä kurjuutta.
Ja miksi hän tunsi niin ääretöntä nöyryytystä että tuo nainen oli nähnyt hänet humalassa ja vielä viiltävämpää pistosta että häntä oli verrattu »muihin» niinkuin hän todella olisi ollut muita parempi, hän joka oli katunut ettei hän ollut heidänlaisensa? Hän olisi tahtonut juoda, kiusallakin, mutta se oli aivan mahdotonta tuon kohtauksen jälkeen.
Ja koska se ei voinut toisin tapahtua, niin muutin muotoni enkä ilmoittanut, kuka olin. Sitä olen sittemmin katkerasti katunut. En muista valhetelleeni kuin sen ainoan kerran koko elinaikanani. Jos niin on, sanoi vanhus lempeästi, niin olkaa hyvässä toivossa ja oppikaa siinäkin huomaamaan Jumalan ääretöntä armoa.
Käännä pyöräs ympäri ja kiiritä se entisyyteen takaisin, kunnes lapsena, mutta tällä tiedolla, kotovuoren harjanteella seisoisin ja ravistelisi kihariani pohjatuuli! Siinä pyöräs pysähtyä saisi ja kääntyä taasen pyörimään eteenpäin pitkin ääretöntä avaruutta; mutta tietäisinpä sillon kuinka häntä seuraisin.
Mutta sydän, jota vastaan pääni nojautui, sykki kovasti se oli toista kuin Ilsen sylissä. Peljästyneenä avasin silmäni ja näin kalman kalpeat kasvot, joitten ääretöntä tuskaa en milloinkaan ole unhottava.
Taas auki levänneen loin silmäluomen kohosin, katsoin ympärille, että tulisin tietoon olopaikastani. Ja totta, seisoin kuilun jyrkänteellä, äyräällä tuskanlaakson tuon, mi toistaa jylisten valitusta ääretöntä. Niin syvä, synkkä, sumuinen ol' alho, ett' erottaa en mitään voinut sieltä, sen pohjaan vaikka painoin katseheni.
Tässä tungeiksen mieleeni ajatuksia, joita tällä sydämen alalla voidaan ajatella niin monia, kuin sydämiä maailmassa on mutta nyt ei ole tässä tilaisuutta ruveta tutkimaan näitä ihmis-sydänten ihmeitä, eikä siis lisäämään tuota jo vastamainittua ääretöntä kirjastoa vähän-arvoisella lisäyksellä.
Missä olisin ilman Jumalan ääretöntä rakkautta, joka jo äidin kohdussa valitsi minut autuuteen missä olisin, jos vuosi sitten olisin kuollut? Helvetissä, julmimmassa pimeyden ja tuskien helvetissä; kamalassa piinapaikassa, missä mato ei kuole eikä tuli sammu, olisin saanut väännellä ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
Vasta kun oli pitäjäntupa näkymättömissä, herkesi hän, paiskasi lakin syvälle päähänsä ja kääntyi reessään oikeinpäin istumaan. Hän loisti ääretöntä tyytyväisyyttä, ja suu reuhotti koko matkan leveässä hymyssä, silloin kun se ei ääneensä nauranut.
Päivän Sana
Muut Etsivät