United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viittaus kädellä ilmoitti että taalehikko oli tyhjä, leivokset lopussa ja hiilet kahvikeittiön alla sammuksissa. "Kiitoksia, olen jo juonut", tyynessä äänessä oli jotakin, joka esti mitään tyrkyttämästä. "Saanko kunnian esittää poikani hän on äsken palannut terveys-lähteeltä ja on vielä voimattomanlainen. Onko sulla kyllin vaatteita päälläsi, Aatto?"
Tuo tavattomuus äänessä teki vaikutuksensa, tyttö meni. Antti Pietari, lähin naapuri, tuli, ja häntä pyysi akka seuraavana päivänä menemään pappia hakemaan. Oli seuraava päivä iltapuoleen. Ei ketään muuta, kuin pappi ja akka, ollut tuossa puoli pimeässä mökissä. Pappi puhui hiljaa, mutta voimakkailla sanoilla tuolle sairaalle.
"Ei ole, ei ole", väitti yhä Hilma, mutta äänessä kuului kuitenkin, että kyllä hän silloin jo tunsi, vaan ei viitsinyt sanoa. Tapani jätti nyt Hilman rauhaan ja istui keinutuoliinsa, missä hän, Marian keittäessä kahvia, kertoili kaikista matkansa tapahtumista.
»Ja eikös tätä ole hiukan koristeltukin vehreillä havuilla ja punaisilla kuusenkukilla?» »On, on; tämä on oikea linna! Siitä onkin jo kaksi vuotta, kun me olemme viimeksi puhelleet ja nyt me tapaamme toisemme linnassa.» »Niin, emme me tosiaankaan ole usein toisiamme tavanneet», puhui nuorukainen vieno jälleenmuistelun väre äänessä »me jotka ennen oleskelimme kesäkaudet yksissä.
Minulle ei ainakaan, jos tätä mieltä jatkuu, tule tässä elämässä niin kovaa koetusta, jota en ilolla ja kiittäen Jumalaa voisi ottaa vastaan, vaikka se katkeraltakin lihasta ja verestä tuntuisi. Se on hyvä se, sanoi Mikko, äänessä outo kankeus. Mikko ja Auno tulivat nyt Virtalan tupaan.
Hän oli tänään synkimmällä tuulellaan, mutta lasten naurun ja Julia neidin vilkkaan puhelun vaikutuksesta vilkastui hän vähitellen. Julia neiti kertoi kaikenlaista, ja hän kuunteli jota hän ei juuri usein tehnyt, kun naiset antoivat vapaan vallan puhetulvalleen. Mutta nuoren tytön matalassa äänessä ja vilkkaassa esitystavassa oli jotain suorastaan hypnotisoivaa.
Miksei hän noussut ylös, temmannut tuota ihmeellistä, väräjävää lasta syliinsä ja vannonut: sinä se olet, joka olet minun sydämeni syvimpiä kieliä väräyttänyt sinä olet minun ja minä sinun, nyt ja ijankaikkisesti! Hän nousi ja äänessä oli tulta: »Niin, sinua vartenhan se on otettukin, sinua eikä ketään muuta..!»
Takasin palattuansa ilmoitti hän tyttärellensä, että molemmat olivat kuolleet; mutta jotakin Sadokin äänessä ja muodossa sanoi Naomille, että kamala salaisuus lepäisi kaiken tämän alla, ja hän ei päästänyt isäänsä ennen, kuin tämä oli kertonut kaikki tietonsa noiden onnettomain kuolemasta.
Sitten johtui hänen mieleensä taas Anna Hemmerin tyyni, ystävällinen ääni. Kuinka omituisen tyynnyttävä sointu siinä äänessä oli. Ja hänessä heräsi polttava halu kuulla se uudelleen. Ei muuta kuin kuulla sen sointu vain. Hän käänsi askeleensa professori Hemmerin asunnolle päin ja seisoi kohta ovella. Mutta mitä asiaa hänellä oli? Oh, kyllä hän aina jonkun asian keksisi.
Sanoissa ja äänessä ei kiukku ilmestynyt, vaan ne värähtelevät laihat kasvot ja mulkoilevat silmät!... voi laupias sentään!