United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Säysynä ja nöyränä kuten aina meni hän suoraan yliopettajan rouvan ohitse ja tarjosi neljälle muulle naiselle teetä ensiksi. Yliopettajan rouva punastui. Gunhild vei tarjottimen viidennelle. Yliopettajan rouva kalpeni. Sitten meni Gunhild asianajaja Simonsenin rouvan luo. Yliopettajan rouva ja asianajaja Simonsenin rouva vihasivat toisiansa erään hävinneen kermamakeisraudan vuoksi.
Yliopettajan rouva lausui muutamia hämäriä viittauksia emancipationista. Hänen käsitteensä siitä olivat tosin jotenkin sekavat, mutta hänen lauseensa teki kaikkiin muihin naisiin vaikutuksen. Sana emancipationi oli nimittäin siihen aikaan yhtä tuntematon kuin sittemmin niin suosittu ja usein käytetty ja väärin käytetty sana "kansa" kaikkine yhdistyksineen, niinkuin kansantahto, kansanjuhla j.n.e.
Kun yliopettajan rouvalle vihdoin tarjottiin n:o 7:tenä järjestyksessä, vapisi hän niin raivosta, että tuskin saattoi pitää kuppia kädessään. Gunhild seisahtui tohtorin rouvan eteen kohteliaasti niiaten. "Ei, Gunhild kulta," sanoi rouva alentuvaisen ystävällisesti, "tämä tee on liian väkevää minulle." "Rouva ei ole sitten isä vainajansa, ruokakauppias Olsenin kaltainen.
Kun Gunhild kuuli mitä oli tapahtunut, mutisi hän: "Kyllä saan hänet luopumaan poikaani rääkkäämästä. Odota vaan huomiseksi. Kyllä tiedän miten hänet on kuritettava." Seuraavana päivänä oli Gunhild kuten aina saunassa. Yliopettajan rouva tuli kylpemään. Gunhild saattoi hänet sisään, säysynä ja nöyränä kuten aina. Kun rouva oli päässyt ammeesen, alkoi Gunhild harjata häntä.
Taas on kulunut aikaa, mutta tätä nykyä kuluu aika nopeammin. Se ei käytä siipiä kuin ennen, se käyttää höyryvoimaa. Sivistys on pikajunalla kulkenut pienen kaupunkimme yli, ja kaikki on muuttunut. Apteekkarin rouva ei uskonut maailman enää voivan kauemmin pysyä pystyssä. Yliopettajan rouva ei myöskään usko maailman enää voivan kauan pysyä pystyssä, kaiken ollessa niin nurinpäin kuin nyt.
Yliopettajan rouva huokasi. "Minä luulen että nyt on maailman viimeinen aika käsissä. Oletteko te kuullut sellaista?" Apteekkarin rouva ei milloinkaan ollut kuullut sellaista. Yliopettajan rouva ei myöskään ollut milloinkaan kuullut sellaista. Gunhild on hetkeksi kadottanut pormestarin näkyvistä. Hän meni ulos verandalle ja näki hänen kävelevän alaspäin pitkin erästä lehtokujaa puutarhassa.
"Rouva tulee kai taas huomenna?" "Tulen, kiitos, Gunhild, kyllä tulen. Ja kyllä minä pyydän hartaasti miestäni, ettei hän ole niin ankara pikku Rikhardille." "Tuhannet kiitokset! Jos sen teette, en tiedä mitä tahtoisinkaan tehdä teidän tähtenne." Kotia tultuansa oli yliopettajan rouvalla pitkä keskustelu miehensä kanssa tämän työhuoneessa. Kun yliopettaja tuli ulos, oli hän jotenkin punainen.
Yliopettajan rouva tapasi apteekkarin rouvan kadulla. He tiesivät sen tietysti jo kumpikin. "Ja merkillisintä on, että tilit olivat aivan kuin olla piti," sanoi yliopettajan rouva. "Ei killinkiäkään puuttunut kassasta. Olisitteko te sitä uskonut?" Apteekkarin rouva ei olisi sitä uskonut. Yliopettajan rouva ei myöskään olisi sitä uskonut.
Siinä olisi hyvät kaupat pojallenne." "Ei, me kiitämme kun saamme olla erossa siitä perheestä." "Pormestari kuuluu olevan kovin velassa," sanoi yliopettajan rouva säälien. "Hirmuisesti!" "Mutta kuitenkin pitää heidän toimittaa tanssijaiset." "Se voisi kuitenkin käydä päinsä. Mutta tiedättekö mitä sokerileipuri puheli?" "En." "Että he ovat tilanneet kolme isoa krokaania jälkiruoaksi."
Yliopettajan rouva ja apteekkarin rouva istuivat sohvassa ja katselivat tanssia. Apteekkarin poika oli tullut kotia pääkaupungista vähän lepäämään lukujen jälkeen. Hän oli juuri ollut koettamassa ja toisen kerran saanut repposet provisorintutkinnossa. "Oh, kuinka kaunis poika Fritsistä on tullut," sanoi yliopettajan rouva. "Niin komea ja uljas. Se on veressä.