United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mikä ääretön ajan paljous, kun ajattelee sitä eteen päin, mutta elettynä, menneenä on tuo niinkuin uni taikka warjo. Hywiä ja huonoja tapauksia oli aika tuonut tullessaan, hywiä ja huonoja tapauksia oli se muistoomme iskenyt siwu rientäissään, hywiä ja huonoja lienee sillä tarjota eteenkin päin. Iloja, murheita, lankeemisia ja nousemisiakin on ajalla tarjota ihmislapsille.
Kun wihdoin tuli syys ja yöt pimeniwät, kun myrskyt ajoiwat raiwoisia aaltoja Lapinsaaren rannoille, kun waalea kuu loi satoja outoja warjo=kuwiansa louhikoisille rannoille, silloin waalea haahmo käweli louhten ja luotojen wälissä, se etsi sieltä jotakin, se etsi wielä silloinkin kuin sydän=yön hiljaisuus wallitsi maalla ja merellä, se puheli yksinään ja sopotti hiljaan: "nyt en woi sinua jättää, nyt wähemmän kuin koskaan ennen erään hetken perästä, se ei ole kuin silmänräpäys, minä palaan ah, tiesinhän minä, sinä et woi wiipyä kauan katso armaani, en ehtinyt wielä rannalta pois.
Wihdoin laihtui hän laihaksi kuin kaakinpuu; eikä tuosta uhkeasta nuorukaisesta ollut wiimein jäljellä muuta kuin pelkkä warjo. Mitä hywää sitten oli hänen kirjoituksistansa? Suoraan sanoen ei mitään; ei ainakaan niistä mitään hywää tähän asti ollut tullut. Ystäwänsä, Oskari, oli kyllä kehottanut häntä niitä painoon toimittamaan, mutta sitä ei hän ollut uskaltanut tehdä.
Wähitellen haihtui Sakarinkin enin suru, mutta nyt oli hän kokonaan toinen mies kuin ennen. Hän ei woinut enään tehdä eikä toimia mitään ja ennen niin toimeliaasta, kykenewästä ja työteliäästä nuorukaisesta oli yhtäkkiä tullut hautaan kaatuwa warjo. "Woi minua minkä minä olen tehnyt! Minä olen murhannut kaksi jalointa ihmistä ja puhtainta olentoa mitä tässä turhassa maailmassa woi löytyä.
Nyt hän huomasi, että tuo luultu ja toiwottu rikkaus, jota hän oli lähtenyt takaa ajamaan, oli kowin katkera, kowin kalliisti ostettua warjo=onnea, sillä hän oli jo niin paljon kadottanut sentähden, hän oli kadottanut sydämensä rauhan. Hän näki nyt, ett'ei hän woinut eikä jaksanut edes tuota rikkauttakaan irti palwella, sitä wähemmin woi hän takaisin saada sydämensä rauhaa.
"Herrainen aika!" huusi hän, "tämä on meidän wiimeinen päiwämme. Aleksei Petrowits, katsokaa tuonne, hän on tuossa, hän tulee meitä kohti, hu hu!" "Mitä sinä hourailet, Feodor? lampun warjohan se on." "Ei, ei, katsokaa waan, se lähenee, se liikkuu." Aleksei Petrowits kawahti istuilleen. Todella hänkin sen näki: lampun alla olewa warjo liikkui, se tuli hänen wuodettaan kohti.
Siitä aiwan luonnollisesti seurasi se, että hän yhä laihtui ja kalweni, ja wiimein käyskeli hän niinkuin joku haamu tahi warjo, wältellen muiden ihmisten seuraa niin paljon kuin suinkin mahdollista. Kaikki kunnolliset ihmiset säälitteliwät kowin Sakari=paran onnetonta tilaa.