United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viimeksimainittu jatkoi kertomustaan: »Minä elän nyt aivan armopalasta, sillä velkojani ovat minua hätyyttämättä osaksi ystävyydestä, osaksi taas sen vuoksi kun tietävät, että poikani Matti ottaa talon ja kykenee maksamaan velat, kun saa rikkaan vaimon.» Hän hymähti katkerasti. »Ja nyt minä pyytäisin, että nimismies tekisi niin hyvin ja tulisi tänne jonakuna päivänä kirjoittamaan meidän välille kauppakirjat.»
Mutta meidän valtamme aika on mennyt; viisaan menetyksen kautta meidän nyt tulee edistyä. Ivaa ja pilkkaa, kirousta, kukaties lyömistäkin täytyy nyt Israelin tyvenellä, jopa hymyilevälläkin muodolla kestää. Entä sitten? Jokaisesta ivasta ja pilkasta, jokaisesta kirouksesta minä saan dirhemin; ja jokaisesta lyömästä katsokoon se eteensä, joka on minun velkojani taikka tahtoo siksi ruveta.
Ruhtinas ei voinut ymmärtää miten oli mahdollista elää niin pienillä tuloilla ja kuitenkin olla hyvillä mielin. Silloin sanoi köyhä maanmies: "Hyvin huonolla kannalla olisivat asiani, jos minä tarvitsisin niinkään paljoa. Minun täytyy tyytyä kolmanteen osaan; yhdellä kolmannella täytyy minun maksaa velkojani ja jäljelle jäävän kolmannen osan panen minä talteen tulevia tarpeita varten."
Rauhassa olen saanut käydä lainaamassa ja velkojani maksamassa; eilen maksoin viimeiset 20 ruplaa hopeassa. Pakinan kestäessä tarkastelin yhä Yrjön toimia. Yhä hän piteli kiiltäviä kolikoita, yhä loimotti tervaksinen soihtu, yhä vaapahteli hymyilevä alahuuli. Mutta mikäs tuo oli?
»Vaivaa», matki Hautalainen synkästi. »Sellaisista vaivoista minä välitän viis, Juho-parka. Mutta tässä alkaa todellakin näyttää siltä, että minä itsekin näiden samojen paperien tähden olen ennen pitkää myyty mies. Minä elän nyt jo aivan toisten armoilla. Ihmettelen vaan, miksi eivät ne jo hae ulos minunkin velkojani.
VALTER. Mutta ajatelkaa, minun koko tulevaisuuteni siitä riippuu! KAUPPANEUVOS. Vaikkapa vaan! En sittenkään. VALTER. Silloin täytyy minun tehdä konkurssi! KAUPPANEUVOS. Niin, se sinulla kaiketi on edessä. VALTER. Ja minut pannaan velkavankeuteen. KAUPPANEUVOS. Voi sekin tapahtua. VALTER. Ja kaikki velkojani suuttuvat minuun silmittömästi. KAUPPANEUVOS. Tiettyä se!
Minä menen kunnialla häviöön, jos minun täytyy häviöön mennä. Sillä koko pitäjä tietää, etteivät minun velkani ole minun omia velkojani, vaan takauksista syntyneitä.» Emäntä ei enää vastustanut, sillä hän ymmärsi, että hänen miehensä katkeramielisyyteen oli tänään joku erikoinen syy, ja se nyt sattumalta kohdistui tietoon Matin naimispuuhista.