United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli hyvänluontoinen, yksinkertainen minuun verraten mutta hän oli se, joka sopisi tulla naimisiin Valdemarsborg'in sukukartanon omistajan kanssa. No hyvä teidän vaalinne oli tehty. Minä rupesin silloin vihaamaan teitä; mutta kun en minä saanut teitä omakseni, tahdoin minä kumminkin voittaa niin paljon kuin minä taisin sisareni onnesta ja samalla kiusata teitä, kostaa teille.
Ja niin... Odota vähän, lisäsi hän, juosten ulos ja hän tuli takaisin Raamattu kädessä. Ja, niin on kerrottavana, että Valdemarsborg'in fideikommissikirjeen kodicilli on avattu. Ja Jakobsstege? Mitä vielä! No, mitä sitten? Niin näes, Emili, mikä on tuo nimi, jonka on tällä kannella? kysyi notarius, ja hänen silmänsä kipenöitsivät nimettömästä ilosta, mitä on tässä?
Niin, niin on siinä kirjoitettu. Herran Jumala! Herra Jumala, taivaan isä, jos minä nyt saisin kuolla keskellä iloa. Vanhalla notariuksella oli oikeus; sukulaisuus todistettiin helposti, juuri niiden muistoonpanojen johdosta, jotka olivat raamatussa. Ja vuosi tämän jälkeen otti Berndtsson Valdemarsborg'in haltuunsa. Berndtsson'in oikeuden tunto kielsi häntä ottamasta sitä kokonansa.
Valdemarsborg'in sukukartanon omistaja oli loistokohta säädyllisen nuorukais-joukon keskellä, johon yhdistyi koko hännys nuorukaisia, jotka tahtovat tehdä onnea tai tahtovat lainata loistoa kanssakäymisellänsä henkilöiden kanssa, joilla oli nimi. Minulla oli siis suuri lahko ja minä tein mitä minä tahdoin.
Olen, herra kenraalin armollisella luvalla; vaimo vainajani oli hiukan sukua Valdemarsborg'in kreivi vainajalle ja ... minulla puolestani on, Jumalalle kiitos ja kunnia, säästetyt varat, mutta lapseni, minä olen velvollinen valvomaan lapsieni etua ... se on isän velvollisuus.
Silloin täytyisi salaisuus hänen sukuperästänsä ilmoittaa, eikä hän enään olisi kreivi eikä Valdemarsborg'in sukukartanon omistaja. Mutta päätös oli tehty; vanhus oli antanut hänelle aatteen, ja Frans'illa oli kyllin voimaa siitä kiinni pitääksensä, ettei se pääsisi veltostumaan ja kuta enempi hän oli taistellut, sitä voimallisemmaksi tunsi hän itsensä.
Ei, vaimolla ja miehellä tulee olla sama ajatus, sama tahto ... näkeekö eno, tuo kaikki on tukalaa. Siis Fransilla ei ole mitään toivoa? Ei, hyvä eno, minä olen köyhä tyttö, minä olen ottolapsi teidän luonanne ... se on teiltä jalosti tehty, että tahdotte ajatella minua Valdemarsborg'in hallitsijattarena.
Frans! näetkös, löytyy koettelemisia, jotka ovat kovempia kuin kuolema, tarvitaan rohkeutta, jalompaa, suurempaa, kuin se, ettei pelkää pistoolin suuta. Ei, Frans, sinä et ole minun poikani ... et Valdemarsborg'in sukukartanon omistaja. Sinä et ole kreivi, sinulla ei ole muita etuoikeuksia, kuin ne, jotka sinussa mahdollisia ovat ... Frans, sinä olet koreilematta ihminen.
Ett'ei sukukartano saa joutua kellekään nais-sukulaiselle tai tälle linjalle, ellei poikaa ole tai ei myöskään, että jos joku minun jälkeeni tukevaisista on mennyt laillisiin naimiseen, jolloin kuuluu miehelle kartanon hoito oikeana holhojana vanhimmalle pojallensa, joka siis täydellä fideikommisi-oikeudella lailliseen ikään jouduttuansa ottaa Valdemarsborg'in haltuunsa.
Ja tämä kreivin herttaan Valdemarsborg'in omistajan luona. Niin, se oli kauheata.