Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Lapset ovat vähäisien kirkko-enkelien näköisiä niin pian kuin vaan tullaan Valdemarsborg'in tiloille. Se ilahuttaa minua. Niin, sen voi nähdä, että he voivat hyvin; mutta jos isän rahakukkaro voi yhtä hyvin, on toinen kysymys. Kuinka paljon on isällä Valdemarsborg'ista? Enemmän kuin minä tarvitsen. Anteeksi, isäseni, lausui poika surkuttelevalla naurulla; kaikki, mitä voidaan saada, tarvitaan.
Kastanjat, nuot kaksi suurta, jotka ovat keskellä ketoa Valdemarsborg'in vanhan herraskartanon edessä, kukkivat parhaillansa, ja syreenit, jotka, puunkaltaisina, verhosivat talon ympärillä olevaa muuria, olivat sinipunertavia. Kaikki oli hiljaista ja maan iloa. Oli iltapäivä, kun vanha kreivi ja kapteeni Berndtsson istuivat yhdessä lehtimajassa.
Me olemme sitten viimeisen luvun eläneet kymmenen vuotta; ne ovat kuluneet äkkiä, se on tosi, mutta kymmenen vuotta tämän jälkeen luulemme me kääntäneemme vaan yhden ainoan lehden, niin pian kuluu aika, silloinkuin se lentää meistä. Siis, kymmenen vuotta pikku Göthildan Loppiais-päivän jälkeen, astumme me Valdemarsborg'in saliin.
Kaikki nämät paperit on nyt minulla, ja voin siis, kuten Berndtsson tahtoo, täydellisesti näyttää oikeuteni Valdemarsborg'in omistajana. Minä en tahdo tuota kuitenkaan, minä olen täällä luonut itse kotoni, ehkäpä aatteenkin, meidän elantotapamme on saattanut minut mahdottomaksi vanhalle synnyinmaalleni; mutta sinä?!
Minä olisin sentäänkin kerran saanut tietää, että minä olen Valdemarsborg'in sukukartanon omistaja ... ja onhan se kieltämätöntä, isä ... se on asia, jota te ette kertoakaan voi estää. Frans, sinä olit vallan toisellainen, ennenkuin täti Juliana myrkytti sielusi; minä kadun ijankaikkisesti, että minä vaimoni sairastaessa annoin hänen tulla tänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät