United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun lasteni kanssa ei muilla kuin minulla ole mitään tekemistä. Ja sitten minä kysyn, onko se sopivaista, että vaimoni antaa teidän juosta minun lapsieni perässä? Ettehän te vaan aijo viedä poikaa vaimoni luokse, toivon minä? Mitä me tekisimme tuolla talonpoikaispojalla, jossa on ehkä kaikki paheet? Voitteko te kuvitella mielessännekään häntä meidän kodissamme?
Minä olen aina rakastanut Aaroa ja Maria niinkuin omia lapsiani ja he ovat myös minulle lapsuudestaan osoittaneet vanhemman kunnioitusta. Heidän luonaan siis olen juuri kuin omien lapsieni turvissa".
Onneksi meille oli hallitsija vähän ahdashenkinen ja sanojaan säästelevä; sillä meillä ei suinkaan ollut pitkiin puheisin halua. "Amaswatsien soturit", hän lausui vaunuistaan nousematta, joka heissä hänen puheensa voimaa vähän heikonsi. "Soturit! Olen esi-isieni hengiltä neuvoa kysynyt ja ne sanovat minulle, että lapsieni keihäät uppoovat Tsulujen vereen.
Näin vaelsin siksi kuin vaivuin yhdelle sileälle, yksinäiselle kalliolle. Tässä heräsi sieluni parempaan tuntoon, ja levollisemmassa mieli-alassa palasin kotio lapsieni tykö, jotka tästä lähin olivat ainoa lohdutukseni tässä maailmassa. Sen ajan perästä olen monta puutetta ja vaivaa kärsinyt, vaan myöskin monta iloista hetkeä nauttinut.
Olen aina sen jaksanut pyytää, minkä olen tarvinnutkin. Lapsieni vastuksina en vielä ole ollut päivääkään. Enkä hyvin muidenkaan vastuksina. Rauhassa olen oman mökkini nurkassa syönyt mitä olen saanut. "Kyllä ne nyt lapsenikin tulevat toimeen. Jo on nuorin tyttäreni kappaleen toistakymmentä vuotta palveluksella tienannut leipänsä, niin kyllä se jo itsestään huolen pitää.
Minä en voinut nähdä vaimoni ja lapsieni näkevän nälkää, niin kauan kuin minulla vielä oli jotakin, jolla voin auttaa. Ensin menivät ne vähät rahat jotka paroonin aikana olin säästänyt; senjälkeen täytyi Elinan kantaa kylään ja myydä yhden irtaimen kalun toisensa perään, viimein sänky-vaatteetkin, niin että saimme maata paljailla oljilla. Mutt'ei tässä vielä ollut kaikki!
Mieltä masentava aatos! Ja muuttua näin rumaksi! Ei! Kauneus sydämmessäni asukoon ja kuolemattoman sieluni ikuinen perintö-osa olkoon se kaukainen silmämäärä, johon alati katsahtelen, niin onpa muotoni herttainen vielä lapsieni lapsille, koska he suustani kuultelevat viisauden neuvoja. Kohta murhe on lopussa. Sitä korppihaukkaa, joka tähtää nyt sydäntäs, et sinä pelätä tarvitse.
Olen, herra kenraalin armollisella luvalla; vaimo vainajani oli hiukan sukua Valdemarsborg'in kreivi vainajalle ja ... minulla puolestani on, Jumalalle kiitos ja kunnia, säästetyt varat, mutta lapseni, minä olen velvollinen valvomaan lapsieni etua ... se on isän velvollisuus.
Hopeisna on jo partan', pääni, Lähestymäss' on kultahääni, Eik' arkussani kultaa näy; Mut rikkautt' on rakkaus Ja perheonnen kukoistus Ja lapsieni kunto Ja puhdas omatunto: En muuta kultaa kaipaakaan, Vaan kiitän Luojaa lahjoistaan Unelmani jo toteen käy. Koulunjohtajan malja.
Teidän täytyy saada toista työtä, päästä toisiin olosuhteisiin, nykyinen toimenne ei sovi luonteellenne... Sanoitte kerran, että haluaisitte saada sivistystä ... hyvä ... olen teille todella kiitollinen siitä, mitä olette tehnyt lapsieni hyväksi näinä vuosina... Jos sallitte, hankin teille tilaisuuden harjoittaa opintoja sittenhän voitte hakea toista työtä, joka paremmin soveltuu teille..."