United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kuunteli vielä hetken aikaa merimiesten hilpeitä huutoja, painoi sitte päänsä alas ja huokasi syvään, kun alkoi soutaa venettä niemen ympäri. Epävarmana ja äänettömänä kulki hän kotiin. Olisi unehuttanut ongitut ahvenetkin veneeseen, ellen minä olisi häntä siitä huomauttanut. Minä, vaikka olinkin vähäinen lapsi, ihmettelin mielessäni mikä isässä teki noin oudon muutoksen.
Mutta muitakin alkoi tunkeutua siitä aukosta, joka oli näin revennyt siihen maailmaan, missä Elsan ajatukset, hellät tunteet ja kauniit kuvailut olivat ennen liikkuneet ja minkä hän oli unehuttanut jouduttuaan uuteen piiriin, joka oli niin erilainen, niin uutta täynnä, tulvillaan viehätystä, onnea, iloa ja riemua.
Tuomas nukkui pöydänpääpenkillä ja Erkki opetteli korteillaan tekemään erästä konstia, jonka Kumpulan renki Eetu oli viime pyhä-iltana hänelle neuvonut, mutta jonka hän sitten oli jälleen unehuttanut, eikä enään osannut vaikka olisi kuinka koettanut. Aivan se oli välistä mieleen johtumaisillaan, vaan ei kumminkaan johtunut, sikseen täytyi heittää ja ruveta muuta ajanhauskuutta hakemaan.
Niinpä hän esimerkiksi ei kärsinyt nähdä punaiseksi maalattua vesi-ämpäriä tahi piimäpönttöä, vaan huusi: Yss tuollaisia! on kuin olisi verellä maalattu. Klingspor oli unehuttanut tohvelinsa Ouluun niin sanottiin sitä en tiedä sitten, vaikka olisi ne Kokkolaan unehuttanut, enemmän kuin sitäkään, oliko koko miehellä tohveleita muassakaan, kun Ruotsista lähti.
Sen koommin en ole tuntenut oman isäni hellää rakkautta. Itse olisin minä tuon voinut sietää lapsen kaipuu pian unehtuu mutta minua säälitti äitini kärsimys. Me asuimme edelleenkin tuossa huvilassa enon maalla kaupungin laiteella. Minä olin isäni jo kotvan sitte unehuttanut, mutta äitini oli tuon tapahtuman jälkeen muuttunut unelmoivaksi ja surumieliseksi.
Yhdessä isä ja äiti hoitivat puutarhaa, eikä isä ollut unehuttanut tuota lahdelmaa tai kalastushaluaan. Mutta asiat eivät sittenkään olleet ennallaan. Vaikka isässä voi huomatakin hellyyttä äitiä kohtaan, oli hänen käytöksessään jotakin hyvin vierottavaa. Hän oli entistään synkkämielisempi ja aivan kammoi itseään.
Arvelin jo minäkin pyytää ostaa piparikakullani Jaakolta lihaa, potaattia ja leipää, vaan en rohennut. Antti syötyään saaliinsa esitteli Jaakolle seinärahalle rupeamista. Ruvetaanpa vaan, myöntyi Jaakko. Minusta kävi jo pitkäksi odottaa niitä Antin »hyviä taloja» ja luulinpa, että niitä ei olekaan tahi että hän on jo unehuttanut lupauksensa.