United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutamat, jotka olivat lähempänä tulisijoja, ammentelivat samalla lailla tuhkia päällensä; sitä he myös kourittain pistivät suuhunsa, niin että oli syytä pelätä, heidän siihen läkähtyvän. Varsinkin oli vainajan 10-12-vuotias poikanen hullu niin tekemään; jos ei Wallin väkisin olisi temmannut häntä sieltä pois ja hänelle vettä juottanut, niin ei tietoa, kuinka hänen olisi käynyt.
Kyllä sitä lähdetään nyt, sanoi lääkäri kopistellen sikarinsa päästä tuhkia pöydällä olevaan tuhkavatiin. Syömättä ei kuitenkaan lähdetä, sanoi isäntä ja pyörähti ulos ilmoittamaan emännälle, että tämä toisi ruokaa. Emäntä oli iloisemmalla tuulella ruokaa laittaessaan lääkärille.
Ampui peiposet pihalta, Rastahaiset rauniolta; Ampui vuoen, ampui toisen, Jopa kohta kolmannella Kaikki korjasi kokohon, Kaikki tunkevi tulehen. Lietsoi päivän, lietsoi toisen, Lietsoi kohta kolmannenki; Tuli tuhkia läjänen, Paljo kuivia poroja. Vanhan ammunta.
Kylä ei kudetta kiellä kyynärältä kymmeneltä, sanoi Auno varmasti. Varsin lopettaakseen Aunon ja akan keskustelun Mikko virkkoi: Mahtaisikohan täällä kenelläkään olla myytävää lehmää ja vieläpä hevostakin? Kyllä niitä toki näin kyläisessä kylässä löytyy kumpaisiakin, kun vain rahaa on, sanoi ukko ja kopisteli piipustaan tuhkia. Sana rahaksi ja viimeinen velaksi, huomautti Mikko reippaasti.
Mooseksenkin suusta ja nenästä rupesi tulemaan verta eikä Mooses uskaltanut enää ääneensä itkeä eikä rukoilla hevosensa puolesta. Hän painoi vain päänsä alas ja koetti tuhkia niin hiljaa kuin voi. Päästiin viimein Jyskylän kartanolle, jossa piha oli puolillaan ihmisiä, miehiä ja vaimoja, lapsia ja vanhoja, jotka saatuaan tiedon kulkueesta olivat tulleet sitä kummaa katsomaan.
Nyt posken on kuihtunut kukka, Kesän jälkeen tullut on syys, Sydämmenkin valtava roihu On hiiltynyt, hiipynyt, Ja vuodet on unheen tuhkaa Sen hehkuhun heitellyt. Mut joskus sentään hiilus Se vieläkin hehkottaa, Ja kaihtien »vieraansilmä» Tuhan keskellä tuikuttaa, Se kasvaa, hohtaa, loistaa Ja taaskin lämpöä luo, Vain hetken sitte sen päälle Taas vuodet tuhkia tuo.