United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, näyttikö siltä kun olisivat epäilleet että tuo ruusupensas oli vaan tekosyynä ja että minulla tällä kutsumuksella oli toinenkin ja tärkeämpi tarkoitus? Huomasitko sinä? Liisi. Mistä minä niiden ajatuksia voisin Neiti Kortman. Niin no, mistä sinä sehän on luonnollista. Kysyivätkö josko olen hyvin levoton ja alakuloinen? Liisi.
Häntä piti varoittaa petoksesta, joka uhkasi hänen kruunuaan, vieläpä hänen elämäänsä. Matasunta suostui heti pyyntöön. Se saattoi olla erehdys tai tekosyy, mutta hän ei tahtonut olla vastaanottamatta ihmistä, joka käytti kuninkaan pelastamista edes tekosyynä. Hän pyysi vaimon tulemaan auringon laskiessa. Aurinko oli laskenut. Etelässä ei ole hämärää.
Hän valitsi päivällisajan käyntiänsä varten ja tekosyynä oli arkkiherttualle lahjottaa erästä harvinaista lajia Cyperinviiniä, joka juuri oli sattunut hänelle saaliiksi, ja keskustella sen ansioista unkarin ja rheinin viinien rinnalla. Tämä kohteliaisuus tietysti palkittiin kutsuilla herttuan pöytään ja kaikkia keinoja koetettiin saadakseen sitä hallitsevan ruhtinaan arvon mukaiseksi.
Muuten lähetti konsuli vakuuden vuoksi qvaestori Sextion Jugurthan kaupunkiin Vagaan, johon tekosyynä oli jyväin saaminen, joita Calpurnius julkisesti oli vaatinut lähettiläiltä, koska heittämyksen viipyessä sotilakkoa pidettiin.
Se on vaan petosta. Ja ne sanovat, että me olemme petollisia. Sen he sanovat vaan tekosyynä voidaksensa paremmin varustautua. Molemmin puolinen varustautuminen kesti lakkaamatta uuden vuoden ensimäisinä kuukausina. Maaliskuun kahdentenatoista päivänä tuli isäni ilosta loistaen huoneeseeni: Hurraa! Hyviä uutisia! Aseitten riisuminen? kysyin minä iloisesti. Vielä vain! Päin vastoin.
"Syynä tai pikemmin tekosyynä on kuten Kabades ilmoitti hänen puolestaan että pelätään goottien hyökkäävän. "Mutta, oi jalopeurani kotkani palmupuuni lähteensilmäni aamutähti sinä olet ehdottomasti hukassa." Numidialainen heittäytyi taas kasvoilleen herransa eteen ja suuteli itkien hänen jalkojaan.
Sitä innokkaammin nautin nyt hänen kirjeistänsä. Olimme salakirjevaihdossa. Joka päivä sain häneltä kirjeen ja tuon tuostakin pyöräilimme onnemme paikalle verestämään muistojamme ja jakamaan toisillemme onnea yhä uusilla ja uusilla suudelmilla. Niin tuli eron hetki. Olin tekosyynä matkustanut edeltäpäin Sortavalaan, saadakseni siellä rauhassa sanoa hänelle jäähyväiseni ja siunata hänen matkansa.
"Oi, Jumala, miten kiusallista!" mutisi hän ja antaen taasen kättensä vaipua lisäsi alasluoduin katsein: "Kirjalaina oli vaan minulla tekosyynä tulemaan kentiesi itsekin sen huomasitte. Minä tulin koska en voi kestää tietäessäni saattaneeni teille tuskaa lieventämättä sitä. Minä tahdon palkita niin paljon kuin voin". Ah, kuinka pian kaikki, mitä äsken oli ajatellut, meni hänen mielestään!