United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli katkera Vitigekselle, mutta vielä enemmän Tejalle. Mutta eniten itselleen. Seuraavana päivänä Vitiges vielä kerran kutsui kaupungin kansan, senaatin ja papiston kokoon Tituksen termeihin. Tämä komea rakennus oli täynnä sotapäälliköitä. Sen marmoriportaiden ylimmältä astuimelta kuningas piti yksinkertaisen puheen roomalaisille.
"Etkö sinä ole tämän uurnan ääressäkään huomannut, että sydämemme kuuluvat ikuisesti toisilleen? "Mitä olen ilman rakkauttasi? "Repäiskää sydämeni rinnastani ja pankaa sinne toinen, silloin kenties voin luopua tästä naisesta. "Te ette todellakaan tiedä, mitä teette", sanoi hän Tejalle ja Hildebrandille.
Hildebad avasi portin. Kapinallisten sotajoukko läheni ryntäysmarssissa. Kovana kajahti sotahuuto, kun portti avattiin. Kuningas Vitiges antoi kreivi Tejalle miekkansa ja ratsasti tulijoita vastaan. Portti suljettiin hänen takanaan. "Hän hakee kuolemaa", kuiskasi Hildebrand. "Ei", sanoi Teja. "Hän hakee gooteille pelastusta ja löytää sen." Kapinalliset hämmästyivät tunnettuaan ratsastajan.
Kaikki seisoivat järkytettyinä, häikäistyneinä. Kukaan ei keksinyt sanoja ylistääkseen tätä kauneutta. "Sellaiseksi aavistin Italian", kuiskasi Adalgot kreivi Tejalle, "katsellessani Iffinger-vuorelta tai Mentulalta lounaaseen. Mutta näin kauniiksi sitä en sentään aavistanut."
Majesteetillisella liikkeellä hän ojensi vasemman kätensä kreivi Tejalle, joka kunnioittavasti saattoi hänet teltasta. Mutta Arahad katseli sanattomana heidän jälkeensä käsi miekan kahvassa. Silloin tuli sinne Eurik, eräs hänen seuralaisistaan, ja pani kätensä hänen olalleen. "Mitä nyt", kysyi hän. "Hevoset odottavat. Minne?" "Minnekö", huusi Arahad "minne? "On vain yksi tie. Me lähdemme.
Mutta melkein samalla hetkellä taistelun mellakka vaikeni solan luona, jota Adalgot oli puolustanut sankarillisesti ja kuolemaa pelkäämättä, tuottaen kunniaa kuninkaalliselle soiton ja asetaidon opettajalleen Tejalle. Sillä Adalgotin takana seisovat Hildebrand ja Vakis huusivat äkkiä: "Katsokaa merelle! Meri! Lohikäärmelaivat! Pohjolan sankarit! Harald! Harald!"
Sotaiset tehtävät hän jätti päälliköilleen Tejalle, Guntarikselle, Gripalle, Markjalle ja Aligernille jääden itse Roomaan hoitamaan valtiomiehen vaikeata tehtävää. Hänen oli saatava pitkällisen sodan johdosta rappeutunut valtakunta rauhoitetuksi ja järjestetyksi, melkeinpä uudistetuksi.
Ja kun hän tuli jonkin epäonnistuneen yrityksen jälkeen kuninkaalliseen telttaan väsyneenä ja kumarahartiaisena, katseli vaitelias kuningatar häntä niin arvoituksellisesti ja kammottavasti, että hän kauhistuen käänsi katseensa toisaalle. "Näin asiat nyt ovat", sanoi hän synkkänä Tejalle. "Johan edeltäkäsin sanoin, että näin kävisi. "Rautgundiksen mukana pakeni onneni, samoin sieluni rauha.