United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koitin usein kävelyilläni ostaa syödäkseni makeisia, leivoksia, sokuriteoksia, n.k. karamelleja y.m., mutta ne olivat aina niin kovin härskiintyneen pähkinä-öljyn makuisia, ettei niitä voinut meikäläinen syödä, vaikka heidän mielestään ne olivat herkkuja. Hedelmät muutoin olivat erittäin maukkaita ja halpoja, ja niitä minä hyvin runsaasti kaikenmoisia söinkin.
Emäntä tahtoi kohta ruveta keittämään kapaa syödäkseni, mutta minä kielsin ja rupesin siltaan makaamaan. Aamulla anoi hän rahaa ostaaksensa minua vasten leipää, ja rupesi perheellensä leipomaan vähän olkileipää, minkä sen vähän jauhon avulla voi saada, Leipää tuotiin rahalla toisesta talosta ja kapaa keitettiin, niin että minä tulin siinä niin hyvin aikoin, kuin monessa muussakin paikassa.
Istuin siivotussa pirtissä ja pidin pyttyni kantta kädessäni. Nuori mies istui pöydän päässä ja luki suurta kirjaa; vaimo, joka oli juuri kuin sinä, Esteri, toi minulle lämmintä maitovelliä syödäkseni. Siinä pirtissä oli niin hauska olla.
"Antakaa Jumalan tähden noita minun syödäkseni", sanoi Rouhu, pistäen samassa kouransa akan olkijauho-varastoon, kourasten kouransa niitä täyteen. Ahnaasti tukki hän niitä suuhunsa ja perääntyi saaliinsa kanssa muutamalle seinän vierustalle. Siinä seinän nojalla seisoen koki hän saada niitä niellyksi; hän rupesi pyrskymään hengen edestä. Koko ruumis vavahteli.
Kaljaasissa oli kolme miestä juuri paraikaa syömässä, kuin siihen saavuin, ja kun miehet näkivät, että minä olin lusikan kauppias, käskivät he minun tulemaan kaljaasiin. Minä tietysti menin, ja katsoen tavaroitani rupesivat he minulta kiusaamaan yhtä lusikkaa miestä päälle ja lupasivat antaa ruokaa syödäkseni niiden edestä, vieläpä tarjosivat minulle yömajaa tuossa pikku laivassansa.
Mitä kieltä sinä höpiset? Etkö ymmärrä enää puolan kieltä? Niin kyllä, minulla oli oikein. Mitä ne ovat sinulle tehneetkään? Anna minulle jotakin syödäkseni! Mene sisään! Jokainen komennussana teki Bartekiin sellaisen vaikutuksen, ettei hän voinut ollenkaan vastustaa. Hän ojensi itseänsä vastentahtoisesti, asetti käsivartensa sivuille, teki puolikäännöksen ja marssi sisään.
«Mikä minä olen?« kysyi nuorukainen. «Hallan panema jyvä olen minä. Minä olen mitätön maailmassa; mihin minä ryhdyn, pilaan minä kaikki. Työ, työ! Miks'en työhön pysty? Minun ruumiini on luja, minun käteni voi ja kumminkin teen minä aina haittaa. Minä en ansaitse työlläni petäjäistäkään syödäkseni«. «Ei«, lisäsi hän vähän matkaa käveltyänsä, «tässä on tapahtuva muutos.
Tuo haju on niin voimakas, että se moninkertaisen huuhtelun jäleltäkin tuntuu astiassa vielä seuraavana päivänä. Se suorastaan hypnotisoi minut, niin että joka kerta kun saan sitä illalliseksi, täytyy minun lähentää nenääni astiaan ja tunnustella, onko haju pysynyt ennallaan. Kerran koetan onkia siinä uiskentelevat perunanlohkot erilleen, syödäkseni ne sitten leivän ja suolan kanssa.
OLLINEN. No, älähän ole tuosta suutuksissa. Kyllähän se Sederin päivällinen nyt hukkaan meni. Mitäs sille enää voipi. Annappas nyt sinä rakas eukk rouvaseni minulle syödäkseni jotakin, sillä olenpa hirveän nälissäni, AINA. No, etkö ole utelias tietämään miten kävi velka-asian? OLLINEN. Niin niin! Mutta mennään ensin syömään. IMPI. Päätäni särkee niin kovasti!