United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olen, täti; siitä tosin olen teille kiitokset velkaa." "Tahtoisin antaa sinulle paremman syyn kiitollisuuteen. Täällä on hyvin kallista elää, salli minun lisätä rahojasi. Tämän kohtauksen tapahtununna tarvitset varoja ilahuttaaksesi sinuasi." Tämän sanottua nousi hän ylös, pisti vilkkaasti hänen povi-taskuunsa pienen hyvin varustetun taskukirjan.
Vuonna 1806 lokakuun 6:na täytin minä yhdeksänneljättä vuotta. Minä asuin silloin katonrajaisessa ylioppilaskamarissa Berlinissä. Oli sunnuntai. Minä heräsin kirkonkellojen kuminaan, ja kylmä väristys puistutti minua. Voi sinuasi, ajattelin minä! Vuoden perästä olet jo viidennelläkymmenellä!
Niinkuin minä arvaan, taidat sinä ehkä Maiju-neidon mukaasi palvelukseksesi ottaa, ja taidat sinä voudin käskeä sinuasi kyyditsemään, että minä sitten tilaisuutta saada taitaisin hänelle minun käskyjäni antaa: ja tulee hänen niistä hiljan ylöskannetuista rahoista, joista ei vielä tiliä ole tehty, kuin hänen hallussansa on, sinun tännetulosi tarpeeksi käytettäväksi antaa.
Vaikka se ehkä sinun mielesi majaan vähemmän miellyttävältä tuntua mahtaa, pitää sinun kuitenkin sallia niiden sotapersoonien, jotka ruhtinas lähettänyt on, sinuasi matkalla seuraamaan, sillä se kuitenkin turvallisinta on.
Oi sinuasi lapsi raukkaa! Minä sanon sinulle suoraan, että lähetin pojan pois, ettei hän näkisi, kuinka itseni lopettaisin. Nyt on toisin. Nyt on Jumala kutsunut meitä molempia yhtaikaa. Lapsi parkaani, että sinunkin täytyy kuolla vanhempaisi syntien tähden!" "Minä en ole syntiä tehnyt; minä en taida itseäni syyttää mistään". "Hyvä; ole vaan nytkin siinä uskossa.
Kirja silmillä, peittäen silmät kokonaan. En tiedä... Mahdollista että ... sen kulkurivaimon... Saarnataan sille. Mutta mitämaks jos minä Hollolan hylkäisin ja Mäntsälässä minulleni perustuksen panisin ja sanoisin että: voi sinuasi, sinä Hausjärven hyljätty ja raadollinen kansa! Pois se torvi! Emmehän me puhuneet sanaakaan... Itse haukkuivat meitä... Mitä lie kaksi kauppamiestä ollut...
Tytöt juoksentelevat pitkin maantietä ja ovat pukeutuneet mustalaisiksi, sanoin minä. *Mogrebina*. Hyi sinuasi, etkö häpeä, Josef. *Musta Joonas*. Minun pitää kertoa teille kaikki tyyni, muuten en tohdi huomenna tulla kouluun. Rouva Streng pahastui niin, että minä heti jouduttauduin likemmäksi ovea. Minä en huoli kuulla tytöistäni mitään kantelemisia, sanoi hän.