United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koko eilinen seurueemme, myös herra Wallenberg, oli päivällisille saapunut. Rouva Malmfelt, tummassa sinipunervassa silkkipuvussa, istui ylinnä päivällispöydässä. Perheen vanha ystävä, herra Ruuth, oli saanut oikealle puolelleen talon tyttären, jonka henkäyksenhieno, valkoinen puku saattoi aivan erikoisella tavalla esiin Signe neidin omituisen ja ihmeellisen helakkuuden.
Omatuntoni ei Alviinan asioissa todellakaan ollut täysin puhdas! Malmfelt ja myöskin Ruuth pitivät parhaansa mukaan minun puoliani. He kumpikin vakuuttivat, että minä olin ollut Wallenbergin menettelytavasta täysin selvillä jo lähtiessäni Lahisiin. "Hullutuksia!" väitti herra Wallenberg.
Mutta laitetaan ilma hiukan perinpohjaisemmalla keinolla puhtaaksi tällä kertaa, kun pitäjän herrat tulevat komeutta katsomaan! Ja nyt, Viiklunti: navetan kaikki reiät ja lävet kiinni!" Malmfelt naurahteli tyytyväisenä, katsellessaan valmiita laitoksia. Herra Ruuth lausui: "Minusta kaikki on sangen hyvä!"
Hänen mielestään ei Malmfeltilla ollut syytä omantunnon vaivoihin, mutta hänen velvollisuutensa oli pysyä puolueettomana. Herra Ruuth oli itse vedon todistajana ja, jos riita syntyy, jäsen siinä sovinto-oikeudessa, johon hän sekä herra Wirsén valitsevat puheenjohtajan. Käännyin herra Ruuthin puoleen: "Pyytäisin kysyä teiltä eräitä seikkoja.
Juteinin Kirjoista» ja »Sananlaskun Koetuksia ja Runon Tähteitä», josta juuri tässä edellä lainasimme säkeitä, sekä 22 kappaletta arkkiveisun kokoisia vihkoja runoja y.m. Tohtori J.W. Ruuth kertoo Viipurin kaupungin, jo ennen mainitsemassamme historiassaan, että Juteini jo v. 1845 oli saanut luvan perustaa toisen kirjapainon, mutta ett'ei hän sellaista kuitenkaan perustanut.
Punnitsin kutakin astiaa varten 2 kiloa rikkihappoa ja 1 kilon hienoksi survottua keittosuolaa. Astioihin saatiin täten suolahappoa. Sitä myöten kuin Viklund sai laitteitaan valmiiksi, ripusti hän täytetyt astiat navetan kattoon. Lehmät ilmettelivät outoa touhua ja mylvivät Viklundille flegmaattisesti. "Kuinka usein suolahappo on astioissa uusittava"? kysyi herra Ruuth.
Hän huomasi puhuneensa itsensä pussiin ja joutui hämilleen. "Ja minä kerroin sitten äidille teidän valepuvustanne, ja silloin hän nauroi ihan katketakseen." Olimme päässeet ahteelle, mistä Holman pihamaa näkyi. "Kas, isä ja setä Ruuth seisovat portailla. He huomaavat jo meidät". Hän heilutteli innokkaasti punaista päivänvarjoaan. "Nyt he arvaavat, että kaikki on hyvin".
Sen verran voin nyt jo sanoa, että herra Wallenberg kyllä on tunnustava hävinneensä vedon." Herra Ruuth pisti todistuskappaleeni lompakkoonsa ja lähti huoneeseensa. Malmfeltin täytyi saada kertoa asiat rouvalleen. Minä menin yläkertaan. Käytävässä herra Soinivaara, gentlemanin puvussaan, tuli vastaani. Hän oli nähtävästi lähdössä aamukävelylleen.
"Entä Lankinsuo? Paras aina, kun käy, niinkuin käy", lausui herra Ruuth filosoofisesti. "Tapausten logiikka on kuin sirkkelisaha. Jos kuinka päin terää kääntää, se leikkaa sittenkin. Tahdon olla täysin puolueeton. En puutu asiaan sinne enkä tänne. Kinastuksen syy oli syvimmin katsoen Lankinsuo. Herra Pohjamo vastoin tahtoaan muistutti sen hänen mieleensä.
Herrat olivat ihmeissään, innoissaan. "Minä laitan jo maanantaina omaan navettaani samanlaiset vehkeet", sanoi herra Ruuth. Ja nyt Ruuth kertoi merkillisen jutun. Joku aika sitten oli eräs hänen oman pitäjänsä isäntämiehiä, vanha, rikas ukko, tullut Ruuthin luo, joka oli osuusmeijerin johtokunnan puheenjohtaja, ja sanonut itsensä osuusmeijeristä irti.