United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
He puhuivat nälästä ja rutosta Jumalan lähettäminä rangaistuksina, sill'aikaa kuin tiedemiehet rakensivat viljasäiliöitä ja kuivasivat kaupunkeja. He rakensivat oman itsensä ja omien halujensa muotoisia jumalia, sill'aikaa kuin tiedemiehet rakensivat teitä ja siltoja.
Erfurtin Augustinin-luostarissa, Huhtikuun 1 p. Luullakseni sisällinen taisteloni vaikutti rutosta heikontuneesen ruumiinrakennukseeni ja tuotti minulle sen taudin, josta paraikaa paranen. Tuntuu hyvältä, kun huomaa voimiensa palaavan, niinkuin minun nyt on laita.
Muistutettuamme esimiestä mummon Sannan hoitamisesta, lähdimme toistamiseen kotimatkalle. Jos missä näimme palatessamme kaksi ihmistä tulewan yhteen, niin heti kuului: "Kontti=Anna se kuuluu kuolleen taipaleelle pyryyn", ja tuon uutisensa he kertoiwat oikein ilosta loistawilla silmillä, melkeinpä niinkuin he olisiwat päässeet rutosta ja sitä toisilleen ilmoittaneet!
Kauhean pitkät ja vuosittain suhteettomasti suurenevat rikosten ja törkeyksien luettelot, jotka tilastotiede tuo esiin, samaten myöskin hullunhuoneiden luettelot, ne tulisivat pian paljon lyhemmiksi, jos meidän kansamme vapautuisi paloviinan rutosta. Kuinka ja mistä on löydettävä apu tämän haltijan valtaa vastaan?
Minä luulen, että he ovat melkein tappaneet hänet." Elsa sanoi: "Evalla on juuri sama katsanto, kuin se, joka oli hänellä, kun hän parani rutosta, ja Fritz seisoi liikkumatonna hänen vieressään, tyly, toivoton levollisuus kasvoissaan, juuri ennenkuin hän lähti pois munkiksi ruvetakseen. Mitähän nyt tämän jälkeen tullee?"
Tästä hetkestä saakka ei suntio enää ennustellut, mutta Löhnberg'in viisaana patriarkkana häntä aina pidettiin. Hän sai tästä lähin yhä suuremmassa määrin kaupunkilaisten kunnioitusta puoleensa ja eli vielä monta vuotta päälle viidenkahdeksatta. Yksi hänen ennustuksistaan kävi kuitenkin vielä toteen: tuli, joka poltti Konrad'in pajan, oli todellakin tehnyt rutosta lopun.
"Assemäeltä, kolme penikuormaa Karasjoelta," vastasi mies. "Etkö tullut Karasjoen kautta?" kysyi Laagje. "En, sinne en uskaltanut mennä," vastasi vieras. "Miksi et?" "Etkö ole kuullut rutosta puhuttavan?" "Kyllä olen," vastasi Laagje, "mutta onko rutto ollut Karasjoellakin?"
Räätäliväki, ryöstöstä, poltosta, rutosta, sodasta ja nälästä tuskastuneena ja rasitettuna, muisti aivan usein sitä profeetta Amoksen värssyä, joka nyt oli sanasta sanaan toteuntunut: "Sinä päivänä pitää veisut temppelissä itkuksi kääntymän, sanoo Herra.
Viisisataa miestä vain pääsi Hadrianuksen haudalle, jota he pitävät hallussaan." "Me olemme lähettäneet luoksesi kahdeksan sanansaattajaa", uskalsi Faber huomauttaa lomaan. "Viekää tuo mies ulos", sanoi Narses. "Niin, Rooman porvarit muistelevat rakkaudella prefektiä, jolle he ovat kiitollisuuden velassa kahdesta piirityksestä, nälästä, rutosta ja Kapitoliumin palosta.
Ellemme me, huolimatta Ruotsalaisista ja Kroateista, nälästä ja rutosta, olisi pesää vähin koettaneet koossa pitää, olisi se jo aikaa sitten kokonaan hajonnut!" "Niin juuri, Konrad. Sinä olet muka pormestari, minä pappi". Ja pappinapa Kersti todellisesti olikin.