United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän lausui nämä vakavat sanat niin ujosti ja niin liikutettuna, että ne olisivat voineet kääntää Amoksen sydämen, jos vaan hänen nenänsä olisi ollut vähän kauniimpi, silmät vähän suuremmat ja suu vaan vähäisen hienompi.
Nyt täytyi Amoksen, joka kumminkin kunniallisena sotamiehenä oli lähtenyt kotoa, palata sinne takaisin näitten roistojen vankina, täytyi aseetonna katsella, kuinka nämä ilkiöt hävittivät ja ryöstivät ehkä hänen vanhempiensa ja Marthan kodin, rääkkäsivät, kuoliaksi löivät asukkaita, sytyttivät kaupungin tuleen, myydäksensä hänen itsen perästäpäin piinalliseen oikeuteen!
Räätäliväki, ryöstöstä, poltosta, rutosta, sodasta ja nälästä tuskastuneena ja rasitettuna, muisti aivan usein sitä profeetta Amoksen värssyä, joka nyt oli sanasta sanaan toteuntunut: "Sinä päivänä pitää veisut temppelissä itkuksi kääntymän, sanoo Herra.
Kun nyt oli tullut aivan hiljaista, Amoksen vielä yksinään penkillä maatessa, niin luuli kai kirkkoherra että sotaväki oli lähtenyt pois, ja Amos kuuli kuinka hän vaikeroiden lähihuoneessa vaimonsa kanssa etsiskeli mitä ryöstäjät hänen tavarastansa ehkä vielä olisivat jättäneet.
Rosvot, jotka tällä tavoin näkivät varman saaliin käsistään luikahtavan, tahtoivat ensin heittää Amoksen hänen kukkaronsa perään, mutta päämies esti sen ja sanoi: "Nyt tiedämme aivan varmaan, että tämä poika on yksi Ramsay'n epäluulonalaisia ystäviä.
Sata kertaa paloi koulumestarin Marthan nimi Amoksen huulilla, mutta hän ei saanut sitä kysymystä tehdyksi; hänestä oli, kuin jos viivyttämällä pahinta vastausta voisi viivyttää viimeistä, täydellistä kurjuuttansa. Niin vaikeni hän ja kaupunki, joka yhä läheni, lepäsi hänen kyyneltyneitten silmiensä edessä niinkuin iso hautausmaa.
Rosvojoukko oli paennut proklamationin tähden; kun sitte molemmat pakenevat joukot kohtasivat toinen toisensa, luuli kumpikin itsensä päälle hyökätyksi, ja molemmat pötkivät toisiaan pakoon. Mutta Weilburg'issa ei ollut kreiviä eikä parempaa sotaväkeä, vaan Martha oli julistuksen ylös naulaamisella pelastanut kaupungin ja sitä paitse vapauttanut Amoksen rosvojen käsistä.
Se tuli myös Amoksen korviin ja teki hänelle niin hyvää, että päätti suorittaa Marthalle tuon jo aikoja sitten maksettavaksi joutuneen kiitollisuuden velan. Mutta nähdessänsä ujon neitosen, kylmeni tuo lämpimästi aloitettu puhe vähitellen ja päättyi muutamilla sekavilla ja ajattelematta lausutuilla korupuheilla.
Mutta myöskin kastepäivänä ennustettu sota-aika oli käynyt toteen ja sen onnettomuudet rasittivat vuosi vuodelta yhä raskaammin Nassau'in maata. Räätäli vaimoineen muistivat monta kertaa tuskallisesti Amoksen kahdeksannen luvun värssyjä, jotka he pojan kastepäivänä olivat raamattuun kirjoittaneet, ja kysyivät itsekseen, olisivatko nuot hirmuiset sanat täydellisesti toteen käyvät?
Räätälin ja hänen vaimonsa mielestä oli puhe vähän liiaksi synkkä kastepuheeksi; edellinen arveli myös, että Nassau-Weilburgilaiset kumminkin voisivat aivan rauhallisesti odottaa uhkaavaa maailmansotaa, sillä olihan kreivi Lutvikki julistanut itsensä puolueettomaksi, ja vaimo ajatteli itsekseen, että tuon ilkeän kätilöimen sanat, joka vertasi ihmeen kauniin pojan Kristuslapseen seimessä, olisivat voineet antaa aihetta parempaan tekstiin kuin Amoksen kahdeksanteen.