Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kun he sentähden puolen tuntia marssittuansa näkivät pienen joukon sotamiehiä Weilburg'ista tulevan vastaansa, hajosi koko vorojoukko hirveästi pakoon pötkien, ja Amoksen onnistui nyt pujahtaa pois vartijainsa kynsistä. Hän riensi metsästä kaupunkia kohti. Mutta kummastukseksensa huomasi hän nyt, että kumpikin puoli pakeni.
Silloin ilmestyi eräänä päivänä rehtori räätälitaloon, se oli juuri Amoksen seitsemäntenätoista syntymäpäivänä ja pyysi saada jotain rauhassa sanoaksensa. Olisipa jo aika, lausui hän, lopullisesti määrätä pojan vastaista ammattia; kysymättäkin katsoo hän siis opettajana itseään velvolliseksi puhumaan suoraan.
Semmoisen kovan pelon alaisina määräsivät he nuoren Amoksen kirkon palvelukseen ja lähettivät hänet ensiksi latinakouluun.
He eivät kuitenkaan uskaltaneet lausua näitä mietteitänsä toisilleen, sillä he kammoivat semmoista syntiä, että edes kahden keskenkään moittisivat kastesaarnaa, ja piirustaessansa nuoren Amoksen syntymä- ja kastepäivän ison piplian viimeiselle lehdelle, panivat he nämä vanhan Amoksen värsyt siihen viereen ikuiseksi muistoksi.
Kirkkoherra käytti sitä manauksen sanoiksi, mutta kääntyi sitte tekstinsä toiseen paikkaan, profeetta Amoksen molempiin loppuvärsyihin: "Sillä minä käännän minun kansani Israelin vankeuksen, että he rakentavat autiot kaupungit, ja niissä asuvat; istuttavat viinapuita, ja niistä viinaa juovat; tekevät puutarhoja, ja niistä hedelmiä syövät.
Kolmantena päivänä kastettiin lapsi kaupungin kirkossa ja sai saman nimen kuin kolmas pienten profeettain joukossa. Kastepuheensa aineeksi oli kirkkoherra ottanut kaksi paikkaa pipliallisesta kaimasta. Ensiksi Amoksen kahdeksannen luvun kolme ensimmäistä värsyä: "Herra, Herra osoitti minulle näyssä ja katso, siellä oli kori suvituloa. Ja Hän sanoi: mitäs näet, Amos? Minä vastasin: korin suvituloa.
Ne olivat sotilaita erilaisista sotajoukon-osista, ystäviä ja vihollisia sekaisin, jotka vaan omalla uhallaan kävivät ryöstösotaa, ja vieras kyläkapakasta näkyi olevan tämän vorojoukon päämiehenä. Pian olivat he saaneet Amoksen kiinni ja keskeensä.
"Vanhan Hafelborn'in pahan pojan olen vuosia sitte tosin tuntenut, mutta tuo mies on yhtä paljon kauniin Amoksen näköinen, kuin nokikolari myllärin". "Jumalan kiitos!" ajatteli Amos, "ihmiset huomaavat, että oikein perinpohjaisesti olen muuttunut".
Niin näyttelivät nämä molemmat nuoret kauan aikaa hupaisaa romaania: Amos luuli itsensä rakastetuksi ja Dorotheaa huvitti, että hän sitä luuli. Mutta eräänä aamuna astui räntmestari Amoksen luo ja ilmoitti hänelle, että hän oli oivallisin kirjuri, mikä hänellä koskaan on ollut, mutta hän oli hänelle liian kaunis.
Armotta murhauttaa hän voitetut kansat, ja on laatinut ihmisille ankarat lait pitääkseen heitä alituisessa pelossa. Hänessä yhtyy kaksi vastakkaista ominaisuutta, eikä niitä vieläkään ole erotettu. Profeetat ja piru. Profeettain Jesaian, Jeremian, Joelin, Amoksen ja Miikan kirjoissa ei esiinny personallinen piru jumalan vihollisena. He panivat painoa uhrien puhtaudelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät