United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mennään tänne, ehkä täällä saa paremman rauhan. Vallanhan sinä näyt pelkäävän omia sukulaisiasi. Liisa! LIISA. Terve Macbeth, sinust' kuningas on tuleva. Ehkä sekin, mutta ei vielä, minä olen nyt aluksi vaan kyökkipiikana, ja sinä saat ruveta akkunoita pesemään. Korjaa sinä nämät ostokset, minun täytyy viellä harjoitella unissakäymis-kohtausta. OORTTA. Niin, tarkoitan tietysti ruokasalia.
Pehtori, kaksi lakeijaa, kasakkipoika tunkeilivat etuhuoneen ovessa, hämmästyneinä ja suut auki; mutta keskellä ruokasalia seisoi polvillaan äsköinen kummitus, jonka olin nähnyt rientävän pihan poikki: siinä se seisoi likaisena ylt'yleensä, pörröisenä raastettuna ja märkänä, niin märkänä, että höyrysi ja vesi virtana vuoti pitkin lattiaa; siinä se seisoi raskaasti heiluen ja ikäänkuin henkitoreissaan.
Olihan ollut puhetta siitä, että kun tulee jokin kaunis luokopäivä, mennään yhdessä heinää tekemään. Ikäänkuin vähän pettyneenä söi hän aamiaisensa. Yksin siinä istuessaan tuli hän ensi kerran tarkastaneeksi ruokasalia. Se näytti nyt yht'äkkiä niin surkean ja epätoivoisen näköiseltä, oli kuin leima talonväen elämästä.
VANHA-LIISA, nimismiehen palvelija, uskonnollinen. Tapaus maalla, Suomessa. Aika nykyinen. Ruokasalin oven luona puhelin. Keskellä ruokasalia pyöreä pöytä, jolle on katettuna herkullinen illallinen. Oikealla etualalla toinen pöytä, sohva ja tuolia. TYYNI LEANDER viimeistelee pöytälaitoksia, pää kallella tarkastellen, edeten ja taas lähestyen.
Olisi pitänyt jo ennen mainita, että viisaan Commines'in luopuminen Burgundin herttuasta, joka aivan äskettäin oli tapahtunut, oli yksi noita pikku voittoja, jotka panivat kuninkaan niin loistavalle tuulelle. Viisas ja arvokas Commines nyökäytti päätään suostumisen merkiksi. Kohtelias kuningas tarjosi hänelle käsivartensa, ja lähti astumaan ruokasalia kohden.
Pitipä äitini häntä oikein arvossakin ... vaikk'ei häntä meillä sentään ruokasalia kauemmaksi päästetty. Kovin näet levisi hänestä ankara tuoksu: hänessä asui aina tuommoinen sammalen tahi rämeen haju. "Ihan niinkuin metsän ukko itse!" puheli hänestä meidän vanha amma.
Jäätyään yksin saliin, istuutui kreivitär nurkassa olevaan sohvaan; nojasi päänsä käteensä ja vaipui pitkäksi aikaa syviin mietteisiin... Sitten hän nousi äkkiä, loi hämmästyneen katseen ympärilleen, ikäänkuin olisi herännyt unesta, soitti palvelijaa, joka heti tulikin sammuttamaan lamppuja, ja meni sitten puolisonsa huoneesen, joka oli toisella puolella ruokasalia.