United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Minä vain tahdon sanoa,» jatkoi Person, »että kun suuret viina-aamit tulivat, otettiin kiinni kauppiaat, Lind ja Varpunen ja monta muuta, ja moni heistä istuu nyt kuritushuoneessa, ehkäpä ainiaaksi.» Kenraali hypähti ylös tuoliltaan. »Saatte mennä tiehenne! Ulos heti!» Person astui nöyrästi muutaman askeleen takaperin, sanoen: »Raskaalta tuntuu, kun vanhaa, uskollista palvelijaa näin kohdellaan.
Jumala tietää, miten raskaalta se minusta tuntuu; mutta te olette lohdutuksenani, sillä te kyllä muistatte, mitä olette minulle luvanneet ja tuossa on Leonore!" Mitään aavistamattani sieppasi hän käteni ja aikoi laskea sen herra Claudiuksen oikeaan.
Ahkera ja tunnollinen hän oli, ei kukaan nähnyt hänen hätiköivän; kaikki näytti sujuvan itsestään, ja kun hän pääsi vapaaksi askareistaan pariksi tunniksi, istuutui hän ompeluksineen akkunan ääreen. Näin seurasi päivä päivää, ja aina oli hän iloinen ja leikkisä eikä antanut kenenkään huomata, että työ oli raskasta. Mutta tänään oli toisin. Tänään tuntui hänestä työ suunnattoman raskaalta.
Kaikki tuntuu minusta kovin ikävältä ja raskaalta. Tämä päivä on hirveä päivä; minä tahtoisin kuolla!..." "Herra Jumala!" sanoi Julia minulle ja laski kätensä ristiin, "nyt hän rupeaa itkemään! ... saa punaiset silmät ja punaisen nenän eikä tule ollenkaan enään kauniiksi. Mitä nyt teemme?". "Emilia kulta", lausui lempeästi Helena tarttuessaan sisarensa käteen, "etkö ole vähän ymmärtämätöin?
Se, minkä Simonson oli hänelle sanonut, vapautti hänet siitä velvollisuudesta, jonka hän oli suorittaakseen ottanut ja joka heikkouden hetkinä näytti hänestä raskaalta ja oudolta, ja kuitenkin teki hänelle jokin asia sekä pahaa että kipeätä.
Severin heräsi korttierissaan. Se oli jotenkin varhain aamulla. Hän tunsi pistoksen sydämmessään. Jotain kauheata, hirmuista oli tapahtunut. Hän nousi istualleen vuoteellansa. Pää tuntui raskaalta. Mutta se ei ollut mitään hänen mielensä raskauden suhteen. "Mari, Mari!" huudahti hän tuskissaan. Vaan Mari oli hänestä kaukana. Ja hän oli vielä kauempana Marista. Hän koetti koota muistojansa.
Jos hetkisen seisoi sen edessä vahvaa kiviseinää katsellen kolkossa, tyynessä äänettömyydessä, joka sen ympärillä vallitsi, ja kun muisteli kaikkia huokauksia ja tuskanhuutoja, mitä tuolla sisällä oli kuulunut, niin tuntui koko laitos raskaalta, rampautuneelta rautaruumiilta, jossa kahlehdittu henki makaa sairaana ja valittavana.
Kovin paheksitaan anopin olemista perheessä; häntä pidetään kolmantena pyöränä uusissa hyvissä kirkkokiesissä. Miehestä tuntuu ihmeen raskaalta palvella ja elättää vanhaa ämmää, vaikka muistettava olisi että »kissahan yksin saaliinsa syö.»
Lents laakotteli ison aikaa ympäri huoneessa, ennen kun hän meni, ja mentyään hän sitte palasi kahdesti kolmesti takasin kuistille, ikään kuin hän olisi jotain unohtanut. Hän ei taitanut sanoa, miten raskaalta hänelle tuntui lähteä kotoa semmoisella mielialalla, joka hänen teki melkein kuin toiseksi ihmiseksi.
Se tuntui ukosta raskaalta, sillä hän tiesi, mikä arvo oli noilla kauniilla seteleillä, jotka siirtyivät kassasta pojan pussiin, pojan, joka hyvin vähän tiesi näistä asioista, ja joka tähän asti oli ansainnut niistä tuskin yhtään ainoata omalla työllään.