United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rantakatua kiitää sähköraitiovaunu keveästi keikkuen ja torveansa toitahuttaen. Pyöräilijän kello kilahtaa. Tuolla kaukana puhaltaa rantalaivan pilli ja valkoinen vaahto kuohuu röyhelöksi siipien alla laivan kyljessä.
Minä käännyin ympäri, astuin hänen luokseen ja olin juuri häntä puhuttelemaisillani: "Neitiseni!"; ellei olisi mieleeni johtunut, että tämä puhuttelemistapa jo tuhansia kertoja on esiintynyt suuren maailman romaaneissa. Se vain pidätti minua. Mutta etsiessäni toisia sanoja, ojentihe neitonen, katseli ympärilleen, painoi silmänsä alas ja astui reippaasti ohitseni pitkin rantakatua.
Kun sitten vanha Lovisa kotona avasi hänelle oven ja näki miten alakuloisen näköinen hänen herransa oli, tuli tuo kelpo vanhus vallan iloiseksi. Aivan varmaan oli tuo kihlaus, joka ei ensinkään ollut asessori Blumin arvon mukainen, mennyt myttyyn! Lisbet Hjort kulki pitkin Rantakatua kepein askelin ja hilpein mielin.
Kuin hullu kulki hän nyt aivan umpimähkään. Hän aikoi jo ottaa ajurinkin, kun huomasi Seinen. Silloin alkoi hän kulkea pitkin rantakatua. Noin tunnin kuluttua saapui hän vihdoin Sauvage-kadulle, joka oli aivan pimeä pieni kuja. Hän pysähtyi portille semmoisessa mielenliikutuksessa, ettei voinut enää astua askeltakaan. Tuossa, tuossa talossa siis oli Paulet.
On, sanoi Mousqueton, mutta sangen pahalla tuulella! Ja hän jatkoi matkaansa Grand-Augustin'in rantakatua kohden, jolla välin molemmat ystävykset menivät kolkuttamaan onnettoman Porthoksen ovelle. Mutta hän oli nähnyt heidän tulonsa pihalla, eikä ollut kiireissään avaamaan. He kolkuttivat siis turhaan.
Rannoilla, joita muurit rajoittavat, aaltoilee ylös ja alas ahkera ihmisjoukko kaiken karvaisena ja kaikenmoisissa puvuissa. Täällä tavaravaunut työläästi junnaavat rantakatua ylös; niiden välitse ratsastajat ja herrasvaunut pujoitteleivat.