United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Varmaan olet kovasti erhettynyt niinkuin Bartholdus sinusta sanoi minulle... Niin olen! Kovin olen erhettynyt! Pidin kiitollisuuden rakkautena ja luulin vihaavani häntä, jota rakastan, toivoin rehellisyyttä löytäväni siellä, jossa löytyi ainoastaan kavaluutta ja löysin jalomielisyyttä siellä, missä luulin lapsellisuutta löytyväni! Mutta puhuitpa Bartholdosta? Mitä hänestä? Amalia.
Me sitä paitse yhdistämme kaiken jumaluuden-käsitteen yhteen ainoaan persoonaan, eroittamatta ensinkään sodan julmaa jumalaa siitä jumalasta, joka itse persoonoittuna rakkautena käskee meitä rakastamaan lähimmäistämme niinkuin itseämme, käskee meitä jopa "rakastamaan vihollisiammekin."
Mikä ajaa minut, vanhan miehen, nuorukaisen tavoin tänne vuorelle tällaisena myrsky-yönä? Mikä hehkuu kuuman liekin tavoin täällä jäänharmaan parran alla puhtaana rakkautena, taipumattomana ylpeytenä ja uhittelevana suruna?
*Rebekka*. Silloin minussa heräsi tuo hurja, hillitsemätön halu . Ooh, Rosmer ! *Rosmer*. Halu. Sanoit ! Mihin? *Rebekka*. Sinuun. Mitä tämä on! Pysy vaan istumassa, ystäväni. Nyt saat kuulla eteen päin. *Rosmer*. Ja sinä tarkoitat että olet rakastanut minua tuolla tavalla! *Rebekka*. Mielestäni sitä voi kutsua rakkaudeksi, siihen aikaan. Minä pidin sitä rakkautena. Mutta sitä se ei ollut.
Eräässä toisessa esitelmässä, kun totuuden etsimisen tietä kuvailtiin toiselta kannalta, sanottiin, että ihminen kulettuaan älyllisen heräymyksen läpi tulee siveelliseen heräymykseen, jolloin suuri yhtenäinen elämä eli Jumala rupeaa liikkumaan ja tuntumaan ihmisen sisässä, niin että hän ei ainoastaan näe älynsä silmällä, että on olemassa yhtenäinen elämä, vaan että hän myös tuntee sen sisässään nostavana, puhdistavana voimana ja rakkautena kaikkia kohtaan.
Sinun ei tarvitse puolustaa syyttömäksi itseäsi mistään, jota et ole tehnyt. Sinä et ole ollut uskoton minulle, sillä nyt näen, että se mitä minä pidin rakkautena olikin vaan kiitollisuutta.
Labeo ummisti nämät silmät, jotka katselivat häntä semmoisella rakkaudella viimeisiin asti, ja laski hiljalleen sohvaan sen ruumiin, johon hän näki kaiken toivonsa ja kaiken rakkautena ja kaiken onnensa hukkuvan. Nyt koko hänen surunsa, kauan pidätettynä ja vastustettuna, puhkesi ilmiin ja voitti hänen. Hän hapertui taaksepäin ja kaatui lattialle. Hellät ystävät ottivat hänet hoiviinsa.