United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö sittenkään tuo hetki ollut kylliksi voimakas mielialoja määräämään? Eikö se sittenkään ollut se voima, joka kuin rakkauden siivillä voisi kohottaa elämän, nauttimaan yksinomaan onnesta ja autuudesta? Mutta jospahan hän toisekseen ei todellisesti rakastaisikaan? Ehkäpä ei osaisi kuten muut ihmiset? Paljastaan tuo ajatus jo häntä peloitti.
Ilman konseptia kirjoitin siihen vielä näin kuuluvan lisäyksen: »P.S. Jos sinun hyvin käy maailmassa, jota sydämestäni toivon sillä nyt, kun aamu koittaa ja luonto taas yön jälkeen herää uuteen elämään, tunnen minä, että rakkaudessani ei ole ollenkaan itsekkyyttä niin pyydän vain, että vaikka et minua rakastaisikaan, et kuitenkaan ajattelisi minua katkeruudella etkä minua tuomitsisi.
"Mutta jospa en rakastaisikaan sinua?" sanoi pikku kaunotar kyynelten silmissä välkkyessä omituisella, lapsellisella kiekailemisella. Nello käänsi kasvonsa hänestä ja tähysteli kaukaisuuteen, sinne, jossa yleni purppuraisen iltaruskon valaisema temppelin korkea huippu. Kasvoillansa oli kummallisen hieno hymyily. Aloisa vaikeni tykkänään.
Jeannella ei kuitenkaan ollut lainkaan ikävä, sillä hän askarteli koko ajan Paulin kanssa, jota Julien syrjästä katseli levottomalla, tyytymättömällä silmällä. Usein, pidellessään poikaa sylissään ja hyväillessään sitä tuolla intomielisellä rakkaudella, jota äiti osoittaa lapselleen, nosti Jeanne lapsen isän eteen ja sanoi: Suutelehan toki sitä! Näyttää aivan siltä kuin et sitä rakastaisikaan.
Ja velvollisuutensa perheen isänä hän aina täyttäisi. Mutta ? Voisivatko he sittenkin tulla onnettomiksi? Elleivät he sopisi toisilleen? Ellei Aarnold häntä oikein rakastaisikaan? Niin kylmä ja kova hän oli äsken pöydässä. Niin välinpitämätön hänestä. Yhden markan vahinko häntä harmitti niin, että antoi hänelle tylyjä sanoja, mitä sitten, jos suurempi syy sattuisi!
Outo pelko nousi Annan sydämeen. «Jos ei Maria rakastaisikaan Johannesta «. Ensin oli tämä outo ajatus ihana Annalle, mutta hänen ylevään sydämeensä pisti samalla kipeästi «silloin olisi Johannes onneton«. Vielä Annan tuossa seisoessa paperi kädessä tuli joku kiivaasti ajaen pihalle. Anna ei kuullut tuota.
Narrinako minua pidät? Jospa ymmärtäisin mistä syystä hän sen tekee, sillä onhan hän kuitenkin Selma, tuo jumalinen, helläsydämminen tyttö. Mutta ei! Se ei sittenkään voi mahdollista olla. Hänen omasta suustaan tahdon sen kuulla. Nytkö? En! Nyt en voi. XIV:s KOHTAUS. Hän ei siis olisi kestänyt koetusta. Hän ei rakastaisikaan minua. Mutta julmaa leikkiähän se olikin.